Kuva: Thinkstock
Ovatko viiksesi chaplinit vai poirotit?
Mannerheim, Chaplin, Dali, Poirot ja Hitler. Heitä yhdistävät viikset – nuo ihanan kamalat ja juuri nyt Movember-kampanjan myötä ajankohtaiset ylähuulen somistajat.
Viikset ovat parran osa, jotka omalta osaltaan viestivät kantajansa sukukypsyydestä. ”Ei parta pahoille kasva…”, sanotaan, eivätkä ehkä viiksetkään, ainakaan jos vanhaan suomalaiskansalliseen sanontaan on uskominen.
Historian saatossa viikset ovat nauttineet vuoroin kunnioitusta, vuoroin paheksuntaa. Edustavatko ne miehuutta ja maskuliinisuutta tai antavatko mielikuvan viisaudesta tai korkeasta asemasta? Joidenkin mielestä ja joissain kulttuureissa kyllä.
Maailman viiksekkäin seutu on joidenkin arvioiden mukaan Intian luoteisosassa sijaitseva, maan suurin osavaltio Rajashtan. Hopeasijasta viiksivallujen luvattuna paikkana kisaa kunniakkaasti Yhdysvaltojen Portland. Viiksimittelöissä kilvoittelee myös yksi pohjoismainen paikkakunta, Norjan Trondheim, jossa jo muinaiset viikingit kasvattivat karvoja ylähuuleensa.
Viikset on tuotteistettu ainakin netin tavaratarjonnasta päätelleen sangen tehokkaasti. Viiksipari voi somistaa yhtä hyvin t-paitaa tai posliinimukia. Myös viiksien hoidon helpottamiseksi on tarjolla apua – viiksikampa ja -vaha löytynevät jokaisen itseään kunnioittavan karvaniekan kaapin perältä. Tai sitten eivät.
Totuuden nimissä viikset kaipaavat huoltoa ja hoivaa. Parinsadan vuoden takainen amerikkalaistutkimus saattoi kauhistuttaa aikalaisviikseilijöitä, sillä sen mukaan viikset voivat hoitamattomina olla varsinainen kuhiseva bakteeripesä.
Uskonto on aikojen kuluessa ohjaillut omalla tavallaan viiksien kasvattelua. Hinduilla viikset ovat hyväksytty ilmiö, samoin kristityt ovat parran ja viiksienkin suhteen varsin sallivia. Islaminuskoisille parran kasvattaminen on hyve. Shiiamuslimit ja sunnit tässä erottaa kuitenkin se, että jälkimmäiset ajavat viiksensä.
Jaa tämä artikkeli: