Pääkirjoitus: Apua lapsille ja vanhemmille
"Auta minua, kun en enää jaksa. Pelasta tältä ahdistukselta, joka jälleen herättää yön pimeiksi tunneiksi. Tuo luokseni joku, joka kysyy oikeat kysymykset. Tuo joku, joka ei jää odottamaan vastausta, vaan tarttuu minuun ja auttaa tästä yli. Auta minua, pelasta meidät!”
Ensi sunnuntai on Hoosiannan päivä. Hoosianna on kreikkaa ja tarkoittaa ”auta, pelasta”. Jerusalemiin ratsastavalle Jeesukselle, odotetulle Messiaalle, sillä toivotettiin siunausta. Meille tutussa virressä Hoosianna on riemullinen tervehdys, täynnä juhlaa ja iloa.
Sanan alkuperäinen merkitys on kuitenkin avunhuuto ja se kaikui myös Jerusalemin kujilla. Vapahtajaa tervehdittiin ilolla, koska häneltä odotettiin sitä, mitä muualta ei voinut odottaa. Avunhuudot eivät ole Jerusalemissa ja muualla maailmassa loppuneet mihinkään.
Lasten hyvinvointi on ollut kuluneen vuoden aikana otsikoissa taajaan. Uusin tragedia on Kuopiossa tapahtunut kahden lapsen surma, joka on jatkanut keskustelua lasten ja perheiden saamasta tuesta ja sen riittävyydestä. Onko apua tarjolla ja kuullaanko avunpyyntöjä?
Lasten ja perheiden tuki ei saa olla vain juhlapuheiden aihe, vaan sen täytyy näkyä myös teoissa ja talousarvioissa. Lastensuojelun lisäksi tarvitaan konkreettista apua arjen pyöritykseen silloin, kun perheen omat voimavarat syystä tai toisesta vähenevät. Tähän huutoon on vastattava mahdollisimman laajalla rintamalla. Kaikkia toimijoita tarvitaan: kuntia, seurakuntia ja kolmatta sektoria. Lisäksi – tai ennen kaikkea – tarvitaan meitä jokaista omissa yhteisöissämme.
Arkiapu ystävälle ja naapurille ei ole vaikeaa, mutta meillä siihen liittyvä kulttuuri on heikkoa. Kaupungissa yksityisyyden verho suojelee tehokkaasti myös välittäviltä lähimmäisiltä. Harva tuntee tuttaviaan niin hyvin, että katsoo mahdolliseksi puuttua toisten elämään, vaikka huoli heräisikin. Avun tarjoamisen ja pyytämisen kynnys pitää saada matalammaksi. Tässä olisi kansanliikkeen paikka.
PS.
”Auta minua, että näkisin! Auta, että huomaisin lähelläni olevien hädän, ennen kuin on liian myöhäistä. Anna minulle taitoa ja tahtoa toimia. Anna sanat suuhuni, että osaan kysyä oikeita kysymyksiä. Avaa korvani, että kuulen oikein. Auta minua auttamaan.”
Kirjoittaja on Essen päätoimittaja.
urpu.sarlin@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: