Pääkirjoitus: Arvoa eläimille
Kuinka eläimen hyvä toteutuu ihmisen kumppanina? Toteutuuko ollenkaan?
Mikä on eläimen arvo? Ihminen joutuu pohtimaan tätä erityisesti niiden eläinten kohdalla, jotka ovat kiinteässä suhteessa ihmiseen.
Hyötyeläimen kohdalla määrittelyssä painottuu helposti sanan alkuosa, ihmisen eläimestä saama hyöty. Lemmikkien kohdalla ajattelemme usein toisin, mutta tosiasiassa myös niiden kanssa ihminen on saamapuolella: eläin tarjoaa seuraa ja elämänsisältöä.
Sekä hyöty- että lemmikkieläimiä pyritään hoitamaan hyvin. Lemmikkiin ihmisellä vain on likeisempi suhde. Ero näkyy erityisesti elämän päättyessä. Lemmikit haudataan kyynelin.
Kuinka eläinteollisuudessa toteutuu ajatus eläimistä osana Jumalan luomakuntaa?"
Ainakin mielikuvissamme suhde hyötyeläimeen on aiemmin ollut läheisempi. Kyytön kylki on ollut suomalaisen naisen sielunhoitaja vuosisatojen halki.
Lämpimään lehmän kylkeen on voinut nojata päänsä, kun väsyneet sormet ovat lypsäneet kiuluun maitokuohua. Lehmä on kuullut tarinan jos toisenkin ja tyynnyttänyt olemuksellaan.
Kalliin lehmän tärkein tehtävä on kuitenkin ollut antaa ravintoa perheelle. On saatu maitoa, vasikoita, liha, nahka, kaikki sarvia ja sorkkia myöten. Selkeä ero on ollut mittakaavassa. Kotitiloilla eläimellä on ollut luonne ja nimi. Ihmiselle sillä on merkitystä, mutta onko eläimelle?
Ruokamme tuotetaan tehokkaasti. Länsimaissa meillä on varaa syödä lihaa joka päivä. Globaalisti jokapäiväinen liha on edelleen kallista. Ympäristövaikutusten ja eläimen arvon kannalta sen pitäisi myös länsimaissa olla paljon kalliimpaa.
Äskettäin julkaistut teurastusvideot kertoivat tehotuotannon nurjasta puolesta. Väkivallan osalta kyse oli toivottavasti yksittäisistä tapauksista. Silti kuvat kertoivat myös siitä, miltä eläimen osa lihateollisuuden rattaissa näyttää.
Kyse on teollisuudesta, jossa eläin on materiaalia. Näin siitä huolimatta, että myös hyötyeläinten hyvää elämää edistetään säädöksillä ja valvonnalla.
Onko eläimen arvo pelkkä hyötyarvo? Kuinka eläinteollisuudessa toteutuu ajatus eläimistä osana Jumalan luomakuntaa? Kysymys haastaa koko elämäntapamme, ja on siksi helppo sivuuttaa mahdottomana haihatteluna.
Nuorilla tuntuu olevan sydäntä nähdä mahdottoman läpi. Heiltä voimme oppia, että vaikeita kysymyksiä ei saa ohittaa. Niihin pitää etsiä vastauksia.
PS.
Kohtuullisuus on vanha kristillinen hyve. Miten se näkyy tänään?
Kirjoittaja on Esse-lehden päätoimittaja.
urpu.sarlin@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: