Pääkirjoitus: Ei käperrytä sisäänpäin
Jeesuksen esimerkin mukaan kunnon ihminen ei kanna huolta vain itsestään ja lähipiiristään. On meistä kiinni, miltä yhteiskuntamme näyttää.
Pikku-uutisessa muutaman viikon takaa kysyttiin, että pitäisikö kirkon luopua kolehdin kannosta. Jokaisessa messussahan kerätään kolehti johonkin hyvän tekemisen kohteeseen, milloin lähetysjärjestöille, milloin nuorisotyöhön.
Perusteluna luopumiselle oli se, että varsinainen kolehti kirkolle kerätään kirkollisveroina. Kolehtien summia pidettiin myös pieninä.
Todellisuudessa kolehtiin lahjoitetaan vuosittain miljoonia ja niiden tuotto on jopa elintärkeä tulonlähde monille järjestöille ja saajille.
Konkreettinen tuki on tärkeää, mutta sitäkin tärkeämpää on kolehdin takana oleva ajatus. Kristittynä elämiseen kuuluu toisista välittäminen ja omastaan jakaminen.
Kunnon ihminen ei Jeesuksen esimerkin mukaan kanna huolta vain itsestään ja lähipiiristään, vaan myös muista, myös erilaisista ja oman lähimmän elämäpiirin ulkopuolella olevista ihmisistä. Kolehtiin osallistuminen on pieni, konkreettinen lähimmäisenrakkauden teko, joka opastaa meitä tähän.
Omastaan antaminen ohjaa poispäin pikkusieluisuudesta, omaan napaan tuijottamisesta ja sisäänpäin käpertymisestä. Se opettaa katsomaan toista ihmistä, luomakuntaa ja yhteistä hyvää.
Tähän kysymyksenasetteluun voi peilata myös viime aikojen keskustelua herättäneitä uutisia monikulttuurisuudesta, veropakolaisuudesta ja kehitysyhteistyön leikkauksista.
Mitä yksilöinä ja yhteiskuntana valitsemme: Käperrymmekö sisäänpäin turvaamaan omaan hyväämme ja elinpiiriämme vai suuntaudummeko ulospäin avoimesti, toisistamme välittäen?
Miten suhtaudumme verojen maksamiseen? Ovatko kaikki yhteiskuntamme jäsenet meille tasa-arvoisia lähimmäisiä? Kuinka laajana näemme globaalin vastuumme maailmassa? Ovatko ovemme auki tarvitseville?
Todelliset arvomme näkyvät tekoina ja valintoina. Avointa mieltä ja omastaan jakamisen kulttuuria pitää vaalia ja vaatia niin kirkossa kuin muualla yhteiskunnassa.
PS.
Ensi viikolla käynnistyy tuhansien koululaisten ja opiskelijoiden syyslukukausi. Kouluun mahtuu iloa, oppimista ja ystävyyttä, mutta myös huolta, pelkoa ja yksinäisyyttä. Haaste koululaisille ja opettajille, meille kaikille: Kuinka olisin enkeli toiselle tänään?
Kirjoittaja on Essen päätoimittaja.
urpu.sarlin@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: