Pääkirjoitus: Eläköön lapsen ilo
"Katso, katso, mulla on nugetti!” Tallin käytävällä seisoo pieni poika sylissään valkoinen, pörheä kana. Joku tallitytöistä on nostanut sen hänen käsivarsilleen. Poika kävelee kana sylissään ja lintu pötköttää tyynesti paikallaan. Pojan katseessa on ihmetystä, iloa ja ylpeyttä: Isolla kanalla on hyvä hänen sylissään. Lapsen ilo ja innostus tarttuu katsojaankin.
Lasten ilosta ammensin myös viikko sitten, kun satuin seurakunnan perheleiriläisten kanssa samaan leirikeskukseen. Lounaspöydän ympärillä parveili pieniä tyttöjä ja poikia äiteineen. Ulkona tulee räntää, mutta pikkutytöllä on varma tyyli: hame täytyy olla. Pojat kilpailevat ilmeilyssä ruokaa odottaessaan. Sitten syödään. Vauva jokeltelee kopassaan. Sivusta seuranneella hymy karehtii ja hyvä mieli seuraa pitkälle päivään.
Jäin ihmettelemään: mistä syntyy lasten ilo? Asuuko se lapsissa ja lasten kaltaisissa? Onko se ihmettelyn sisar tai vilpittömyyden veli? Tarttuvaa se joka tapauksessa on. Ja parasta silloin, kun ilo kertoo siitä, että asiat ovat hyvin.
Kirkolliskokous hyväksyi viime viikolla esityksen lapsivaikutusten arvioinnista. Sen mukaan vuoden 2015 alusta kaikessa kirkon päätöksenteossa tulee ottaa huomioon lasten etu. Se tarkoittaa, että myös muiden kuin lapsi- ja nuorisotyötä koskevien päätösten kohdalla arvioidaan niiden vaikutukset lapsiin ja nuoriin sekä kuullaan heidän näkemyksiään.
Lapsivaikutusten huomioon ottaminen perustuu YK:n lasten oikeuksien sopimukseen ja Suomen perustuslakiin. Kirkolle lasten huomioiminen on myös Jeesuksen esimerkin ja kehotuksen seuraamista.
Espoon seurakunnissa lapsivaikutusten arviointia pilotoitiin 2008–2009. Kokeilussa todettiin, että lasten arvostaminen näkyy esimerkiksi varojen käytön jakautumisena: Espoon seurakunnissa kaikista varoista käytetään lapsi- ja nuorisotyöhön yli kolmannes.
Lapsivaikutusten arvioinnista tulee syksyllä valittaville luottamushenkilöille työkalu lasten oikeuksia tukevaan päätöksentekoon. Kun tahto ja toimivat arviointimallit ovat olemassa, sanat eivät jää pelkäksi puheeksi vaan muuttuvat teoiksi. Kyllä paikkakohtia vielä on.
PS.
Meidän aikuisten tulee suojella lasten hyvää elämää. Samalla tuemme lasten mahdollisuutta heille niin luonnolliseen iloon, ihmettelyyn ja vilpittömyyteen.
Kirjoittaja on Essen päätoimittaja.
urpu.sarlin@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: