Pääkirjoitus: Elämässä saa olla kolhuja

Pääkirjoitus: Elämässä saa olla kolhuja

Vantaan körttijuhlille voi mennä, vaikka kaikki ei olisi hyvin.

Moka on lahja. Sanonta tarjoaa kevyttä lohtua epäonnistumisen hetkellä. Kehittämistyössä se onkin totta: mokista opitaan usein eniten.

Elämän suuret epäonnistumiset eivät tunnu lahjoilta. Yksinäisyys, työn puute, talouden huolet horjuttavat. Erotaan. Sairaus sattuu ja pelottaa. Omat virheet ahdistavat. Kuolema osuu lähelle, ennen kuin kohdalle.

Ja mitä nyt kenellekin annetaan. Yleensä jako ei mene tasan. Usein mietityttää, että annetaanko varmasti vain se, minkä vastaanottaja kestää.

Onnistumisen maailmassa kolhuistakin tulee selvitä oman elämänsä sankarina. Osa selviääkin. Mutta entä sitten kun raja tulee vastaan? Kun en enää jaksaisi kuin luovuttaa?
 

Vantaalla kokoonnutaan ensi viikonloppuna kesätapahtumaan, josta saattaa löytyä vastauksia loppuun ajetun ihmisen kysymyksiin. Vanhan suomalaisen herätysliikkeen, körttiläisyyden, piirissä maailmaa katsellaan nimittäin useasti enemmän tai vähemmän murjotun ihmisen näkökulmasta.

Nuorena muistan ihmetelleeni Herättäjäjuhlien puheiden sävyä. Sittemmin on elämä opettanut, että kolhuilla ja mustelmilla ollaan. Jos en minä juuri nyt, niin vähintään joku läheisistä. Koko maailman mittakaavassa näkyy sitten vieläkin enemmän ruhjeita.
 

Körttien heikkouden tunnistavat ja hyväksyvät silmälasit voivat olla lohdulliset juuri sille, jota elämä ravistelee isolla kädellä. Elämässä tulee hetkiä joissa usko katoaa ja epätoivon toista laitaa ei näy.

Siinäkin tilanteessa saa ihminen olla. Murhettaan ei tarvitse siirtää tai selittää pois. Kaikki ajallaan, onneksi myös toivo, lepo ja ilo.
 

Elämässä tulee hetkiä joissa usko katoaa ja epätoivon toista laitaa ei näy."

Urpu Sarlin
 

Elämän kolhuistakin voi saada lahjan. Aikanaan voi huomata, että kanssakulkijat auttoivat. Suuri Suojelija kantoi sittenkin.

Omaa itseäänkin voi oppia katsomaan armollisimmin silmin. Mutta sitä odottaessa, mustelmilla tai ilman, voi istahtaa lepäämään körttien seurapenkkiin tai oman seurakunnan messuun.
 

PS.

Sateenkaariväen viikko huipentui viime lauantain Pride-kulkueeseen, jossa kirkkokin oli mukana. Yleisöennätyksestä ja laajasta tuesta huolimatta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt kohtaavat yhä edelleen syrjintää.

Sateenkaariväen yhdenvertainen asema kirkossa onkin aikamme haaste, jonka saavuttamiseksi tarvitaan lähimmäisenrakkautta niin päätöksenteossa kuin arjessa.
 

Kirjoittaja on Essen päätoimittaja.
urpu.sarlin@evl.fi

Jaa tämä artikkeli: