Pääkirjoitus: Enkeleitä ja demoneita
Yhdysvaltalainen kirjailija Dan Brown on julkaissut kaksi maailmanmainetta niittänyttä romaania: Enkelit ja demonit sekä Da Vinci -koodi. Molemmista on tehty myös elokuvaversiot.
Kummassakin kirjassa Brown sijoittaa kuvitteelliset tapahtumat Vatikaaniin. Siellä eräs roomalaiskatolinen ja varsin pahansuopa järjestö yrittää kätkeä julkisuudelta ”todellista” tietoa kristinuskosta. Brown antaa ymmärtää, että meitä on huijattu jo kaksi vuosituhatta. Huijauksen takana on koko kristikunta.
Vaikka kyseessä ovat kuvitteelliset romaanit, ehkä miljoonien ihmisten mielissä Brown on vain tuonut julki totuuden kristillisestä kirkosta. Se on kuin Lutherin virren ”vanha vainooja”: kavala, kauhea ja kiivas, kiukkuinen ja julma, hirmuinen.
Ja samaan sakkiin kuulumme mekin, roomalaiskatolisen äitikirkon jättäneen reformaation lapset. Ei ole Lutherinkaan kirkkoon luottamista. Varsinkaan nyt, kun kirkkomme julkisuuskuvaa töhrivät homoillat, demonipuheet, lähetyshiippakunnat ja lähetysjärjestöt. Noin aluksi.
Viime viikolla Pirkko Jalovaara piti yhdessä Espoonlahden seurakunnan kanssa rukousillan Espoonlahden kirkossa. Väkeä oli tuvan täydeltä. Mediakin oli paikalla – tällä kertaa oikein kutsuttuna. Illassa ei puhuttu demoneista. Enkeleistäkin vain vähän. Pääpaino oli Jeesuksessa, Hyvässä Paimenessamme, joka ei hylkää meitä, olimmepa terveitä tai sairaita.
Vanha totuushan on, että terve on se, jota ei ole tarpeeksi tutkittu. Kaikki paraneminen täällä on vain väliaikaista. Jumalan hallussa on se, mitä rukousillan jälkeen tapahtuu. Meidän vastuullamme on kuulla esirukousta pyytäneiden ihmisten hätä ja vastata siihen sen mukaan kuin osaamme. Muuten hylkäämme heidät. Ja se on syrjäyttämistä.
Rukous on kirkon osaamista. Sitä saa harjoittaa vapaasti, mutta vastuullisesti. Ihmisille ei voi luvata liikoja, muuten huijaamme heitä. Sen voi luvata, että Jumala kuulee rukouksemme. Hän myös vastaa rukouksiimme ajallaan ja tavallaan.
Jeesuksen opettamassa rukouksessa tämä kaikki toteutuu. Jo alussa rukoilemme, että ”tapahtukoon sinun tahtosi”. Siinä on elämänpituinen läksy meille, jotka haluaisimme ”tässä-heti-kaikki-mulle-nyt” -vastauksia.
Vaikka meissä ei asuisikaan demoneita sen enempää kuin enkeleitäkään, on selvää, että vaativa ja käskevä asenne Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan ei ole tervettä kristillisyyttä. Evankeliumi onkin toisenlaista. Se ei vaadi eikä käske. Se ainoastaan lupaa ja lahjoittaa kaikki lupaukset sille, joka sen uskoo. Tämä ei ole huijausta.
Kirjoittaja on Espoonlahden seurakunnan kirkkoherra.
Jaa tämä artikkeli: