Pääkirjoitus: Ihmiseksi toiselle
Yli 65-vuotiaiden suhteellinen osuus kasvaa. Joukossamme on enenevässä määrin senioreita ja ikäihmisiä. Millainen on kokemus vanhuudesta ja ikääntymisestä?
Yleisesti ottaen eläkkeelle jäädään yhä hyväkuntoisempina. Puhutaankin niin sanotusta kolmannesta iästä: työuran ja ruuhkavuosien jälkeisestä aktiivisesta ajasta, jolloin on voimia harrastaa ja toimia.
Aktiivisen vanhuuden rinnalla on myös toinen todellisuus. Yksinäisyys ja masentuminen ovat todellisia ongelmia vanhemmalle väestölle. Joka kahdeksas vanhus kärsii masennuksesta ja 2–4 prosenttia vakavasta masennuksesta. Luvut ovat muuhun aikuisväestöön verrattuna kaksinkertaisia.
Masentumiseen ei ole aina mitään yksittäistä syytä. Iän myötä luopumisten taakka voi kasvaa liian suureksi. Samaan aikaan saattaa sattua puolison kuolema, oman terveyden kanssa voi olla ongelmia, kuulo ja näkö saattavat heikentyä tai liikkuminen vaikeutua. Osalle eläkkeelle jääminen on vaikea paikka.
Mitä useampia kuormittavia tekijöitä ihmisellä on, sitä useampia ihmisiä ja asioita hän tarvitsee päästäkseen ylös. Vanhusten kanssa vapaaehtoistyötä tekevät sanovat, että vaikeinta on uskaltaa nähdä toisen hätä. Aina hyvää tarkoittava ”huomenna se aurinko taas paistaa” ei riitä, vaan tarvitaan lohduttamista väkevämpää apua. Esimerkiksi masennusta voidaan yleensä helpottaa lääkehoidolla.
Viranomaisapu ei riitä torjumaan yksinäisyyttä. Siihen tarvitaan kaikkia lähimpiä: sukulaisia, ystäviä ja muita verkostoja. Ennen ajateltiin, että lapsissa on vanhuuden turva. Todella moni lapsi kantaakin huolta ikääntyneistä vanhemmistaan, mutta välimatkojen vuoksi arjen läheisyys saattaa puuttua.
Arjen tukea ja seuraa voi saada erilaisista vapaaehtoisverkostoista. Seurakunnilla toimii Espoossa ja Kauniaisissa yli 25 eläkeläiskerhoa, joissa keskustellaan ajankohtaisista aiheista ja tavataan muita. Seurakuntien lähimmäispalvelun kautta voi saada itselleen ystävän jakamaan kahvikupillisen tai auttamaan pienissä askareissa. Usealle eläkkeellä aloitettu vapaaehtoistoiminta on antanut uusia ihmissuhteita ja sisältöä elämään.
PS.
Ihminen tarvitsee rinnalleen toisia iästä ja voinnista huolimatta. Me kaikki voimme tehdä osamme siinä, että kenenkään ei tarvitsisi olla yksin.
Kirjoittaja on Essen päätoimittaja.
urpu.sarlin@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: