Pääkirjoitus: Janoiselle juotavaa
Alttari. Muutaman vuoden ikäinen lapsi kurkottaa koko varrellaan kohti ehtoollista jakavaa pappia. Kädessä on hopeinen pikari. ”Minunkin on jano!”
Seinäjoella pidetyillä jumalanpalveluspäivillä kyseltiin, mikä on se yhteinen kaipaus, johon jumalanpalvelus voi vastata. Se on olennainen kysymys, sillä kirkossa jumalanpalvelusta, messua, pidetään kirkon hengellisen elämän keskuksena. Silti vain muutama prosentti jäsenistä osallistuu säännöllisesti jumalanpalvelukseen.
Onko messu siis oikeasti kirkon elämän keskus? Monella tapaa on. Messussa kirkon aarteet ovat läsnä ja käytössä: Rukous ja siunaus, Jumalan sana sekä yhteys.
Myös tilastojen valossa jumalanpalvelus on keskeinen. Tilastot kertovat, että vuosittain kirkon ovi aukeaa Espoossa yhtä monta kertaa kuin seurakunnilla on jäseniä. Tutkimusten mukaan kirkon jäsenistä puolet käy jumalanpalveluksessa vähintään kerran vuodessa.
Tämän lisäksi tie vie kirkkoon, kun osallistutaan häihin, hautajaisiin tai vaikkapa kummilapsen konfirmaatioon. Näihin toimituksiin osallistuu myös puolet suomalaisista vuosittain ja nekin ovat luonteeltaan jumalanpalveluksia. Itse asiassa kirkon hengellinen ydin, jumalanpalvelus eri muodoissaan, on siis monelle harvoin käyvällekin se kirkon elämän muoto, johon osallistutaan.
Mihin janoon jumalanpalveluksesta voi saada helpotusta? Mukia ojentavalle lapselle jano on fyysinen, tyydytettävä tarve. Yhtä paljon hänellä on tarve kuulua yhteisöön, olla samaa joukkoa ympärillä olevien kanssa. Lapsi kaipaa myös tulla nähdyksi ja hyväksytyksi.
Jumalanpalveluspäivillä puhuneen arkkipiispa Kari Mäkisen mielestä messu itsessään on kaipauksen ilmaus. Kaipaus ja jano ovat jumalanpalveluksen lähtökohtia.
Onko lapsen jano lopulta yhtään erilaista kuin meidän aikuisten? Kohdatuksi ja hyväksytyksi tulemisen tarve on syvällä ihmisessä. Messu voi vastata ihmiselle juuri tähän. Olet Jumalan luoma, olet arvokas ja rakastettu. Lepää hetki, juo janoosi, lähde rauhassa.
PS.
Espoon ja Kauniaisten kirkoissa on mukava käydä messussa, koska väkeä on useimmiten runsaasti. Istumapaikkoja kuitenkin vielä löytyy.
Kirjoittaja on Essen päätoimittaja.
urpu.sarlin@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: