Pääkirjoitus: Kevätmatka sisimpään
Paastonaika on alkanut. Laskiaistiistain jälkeen vietetään paaston ensimmäistä päivää, tuhkakeskiviikkoa. Silloin kirkoissa piirretään halukkaiden otsaan risti tuhkan ja öljyn seoksella. Se on näkyvä katumuksen ja paastoon laskeutumisen merkki.
Itse olen saanut tuhkaristin otsaani joitakin kertoja. Peilistä se on näyttänyt vähän muodottomalta ja vaatimattomalta. Niin näyttää paastonaikakin. Mistä sen huomaa ja missä se näkyy?
Tammikuussa paastoaminen näkyy ja kuuluu. Tipatonta tammikuuta viettää moni, ja kyselemme toisiltamme, että kuka viettää ja kuka ei.
Ymmärrän tipattoman tai kevennetyn kuukauden viettäjiä hyvin. Joulun ja vuodenvaihteen yltäkylläisyyden jälkeen paluu arkeen tuntuu hyvältä. Arjen yksinkertaisuus virkistää ja tuntuu terveelliseltä. Kyse on juhlan ja arjen vuorottelusta.
Pääsiäistä edeltävä neljänkymmenen päivän paasto alkaa arjen keskeltä. Paastoa ennen vietettävä suomalainen laskiainen on kyllä iloinen tapahtuma, mutta ei yllä meillä Rion karnevaalien mittoihin. Pääsiäispaastoon ei siksi ole sellaista ulkoista pontta kuin joulun jälkeen. Siihen ei suomalaisessa vuodenkierrossa ryhdy luonnostaan.
Paastossa ei ole kuitenkaan kyse vain luopumisesta tai itsekurista. Se on myös valmistautumista. Kirkossa on jo ensimmäisiltä vuosisadoilta lähtien valmistauduttu suureen juhlaan yksinkertaistamalla elämää. Ajatuksena on se, että kun elän vaatimattomammin, näen selvemmin.
Tästä paastoamisen ideasta löytyy hyvä syy paastolle vuodenkierrosta riippumatta. Se voi toimia porttina oman elämän arvojen ja valintojen tarkasteluun. Kevään kirkas valo kutsuu nyt katsomaan sitä, mikä elämässäsi on tärkeintä. Pääsiäispaasto on kuin henkinen kevätsiivous tai hengellinen tilinpäätös.
Paastossa katse kiinnittyy omaan itseen, toisiin ihmisiin, luomakuntaan ja Jumalaan. Kuinka elän todeksi sitä, että kristittynä olen Kristuksen seuraajia? Miten rakkaus toteutuu minun kauttani? Kuinka Jumala minua elämässäni kantaa ja rakastaa? Mihin elämäni kohtaan tarvitsen pääsiäisaamun valoa?
PS.
Toivotan sinulle hyvää paastonaikaa. Se on mahdollisuus katsella tarkemmin elämää ja sen syvimpiä sävyjä. Jokainen voi löytää siihen oman tapansa.
Kirjoittaja on Essen päätoimittaja.
urpu.sarlin@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: