Pääkirjoitus: Kirkko saa olla ylpeä lapsityöstään
Seurakuntien toiminnassa mennään lasten ehdoilla. Lapsi saa etsiä omaa uskoaan.
Tuokiokuva eräästä ihan tavallisesta messusta: Yhtäkkiä tyttö alkaa tanssia. Iso pehmotoukka rutistuu syliin, ja kirkon penkkien välissä mennään ympäri ja ympäri. Isosisko ryhtyy leikkiin mukaan. Laukusta löytyy kultanauhaa, metreittäin. Sitä kun nostaa ilmaan koko nelivuotiaan käsien mitalla, sekin leijailee ja kimaltaa musiikin tahdissa.
Kirkossa vietetään parhaillaan varhaiskasvatuksen juhlavuotta. Vuoden teema "Pieni on suurin" kertoo olennaisimman seurakuntien varhaiskasvatuksen arvoista: kaiken keskiössä on lapsi. Toiminta tapahtuu heidän ehdoillaan, lasten hyvää etsien ja tukien.
Käytännössä se tarkoittaa vaikka sitä, että kerhossakin lapsella tulee olla oikeus omaan tilaansa ja tapaansa. Silloin joukkoon mahtuu niin sosiaalinen sankari, kuin ujompi tarkkailija. Saa olla sellainen kuin on, ja kasvaa omassa tahdissaan.
Kun lapset osallistuvat seurakuntien toimintaan, toimii kirkko omalta osaltaan vanhempien kasvatuskumppanina. Kerhoissa lapselle tulevat tutuksi Raamatun kertomukset, rukoukset ja laulut.
Uskon sisällöistä syntyy kotonakin mielenkiintoisia keskusteluja, kun lapset kysyvät elämän suuria kysymyksiä. Seurakunnan kerhossa eletään tässäkin asiassa lapsen ehdoilla: lapsi saa etsiä omaa uskoaan.
Ensimmäinen päiväkerhoryhmä perustettiin Turussa 70 vuotta sitten. ”Kerhon tarkoituksena on koota lapset pariksi tunniksi päivittäin askartelemaan ja leikkimään ja siten osaltaan helpottaa perheen äitien työtä,” kirjoitti Turun Sanomat 24. helmikuuta 1946.
Aika tavalla samanlainen on kirkon tarjoama kädenojennus tänäänkin. Pyhäkoulusta ja päiväkerhosta alkanut kirkon varhaiskasvatus on kasvanut muskareihin, perhekerhoihin ja -leireihin.
Suosituimpia ovat juuri ne toiminnot jotka vastaavat perheiden tarpeisiin. Näin tulee ollakin. Ajat ja tarpeet muuttuvat, eivätkä toimintamuodot itsessään ole pyhiä.
Lasten asiassa kirkon jäsen saa olla ylpeä. Seurakunnat panostavat niin lasten kuin nuorten toimintaan. Espoossakin näiden toimintojen kokonaiskustannukset ovat yhteensä 40 prosenttia koko budjetista. Myös päätöksenteossa otetaan huomioon niiden vaikutukset lapsiin.
PS.
Jeesus asetti lapsen esimerkiksi. Mitä kirkossa tanssiva lapsi opettaakaan meille aikuisille?
Kirjoittaja on Essen päätoimittaja.
urpu.sarlin@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: