Pääkirjoitus: Kirkon apu ei ole vain euroja

Pääkirjoitus: Kirkon apu ei ole vain euroja

Seurakuntien auttamistyö on toisen ihmisen rinnalla kulkemista. Sitä tehdään sekä ammattilaisten, että vapaaehtoisten voimin.

Espoon seurakunnat jakoivat diakonia-asiakkaille viime vuonna suoraa taloudellista tukea 200 000 euron edestä. Rahallinen tuki on seurakuntien auttamistyöstä vain pieni osa.

Espoossa on 41 diakoniatyöntekijää, Kauniaisissa neljä. He ovat kirkon sosiaalialan ammattilaisia. Joku on erikoistunut mielenterveystyöhön, toinen vanhusten kysymyksiin, kolmas vankila- ja päihdetyöhön.

Tilastojen mukaan joka kolmas otti yhteyttä diakoniatyöntekijään taloushuolten vuoksi. Seuraavaksi eniten mieltä painoivat sairastuminen ja ihmissuhdeongelmat. Myös hengelliset kysymykset, työelämän paineet, työttömyys sekä väkivalta olivat syitä etsiä apua seurakunnasta.
 

Useimmiten tärkein apu on kuunteleva ihminen."


Keskeistä jokaisen diakonin työssä on tarjota apua heille, jotka elämäntilanteessaan tarvitsevat rinnalleen toista ihmistä. Useimmiten tärkein apu on kuunteleva ihminen; ammattilainen, jolla on aikaa perehtyä tilanteeseen ja joka tietää, millaisia tukiverkkoja löytyy ja mitä reittejä pitkin päästään eteenpäin.


Kirkon auttamistyö ei ole vain diakonien harteilla. Käytännössä valtaosa seurakuntien työntekijöistä tekee työtä ihmisten parissa ja heidän rinnallaan. Esimerkiksi erityisnuorisotyöntekijät tekevät nuorten kanssa hyvin samankaltaista työtä kuin diakonit. Myös perheneuvojat ja sairaalapapit tarjoavat tukea elämän vaikeissa kohdissa.

Vieläkin tärkeämpää on huomata, ettei kirkon tarjoama tuki ole vain työntekijöiden käsissä. On hienoa, että meillä on ammattilaisia tekemässä kirkon perustyötä. Mutta kyllä diakonia olisi kovin kädetöntä ilman satoja vapaaehtoisia, jotka kukin omalla paikallaan ovat jakamassa niin ihmisyyden kipeitä, kuin valoisiakin hetkiä. He ovat arkiystäviä ja ruokajakelun organisaattoreita. He vetävät kerhoja vanhuksille, opettavat kieltä turvapaikanhakijoille ja ohjaavat vertaistukiryhmää mielenterveyskuntoutujille. – Kiitos siitä!
 

Tilastot kertovat senkin, että apua hakeneista yli puolet asuu yksin. Kaikki yksineläjät eivät ole yksinäisiä, mutta osa on ja kipeästi.

Yksinäisyyttä ei koskaan saada nujerrettua pelkin ammattilaisvoimin. Siihen tarvitaan ihan tavallisia ihmisiä. Elämä haastaa meidät joka päivä elämään ihmisenä toinen toisellemme.


PS. Tuen tarve ei ole Espoossa viime vuosina ainakaan vähentynyt. Esimerkiksi Espoonlahden kirkolla jaettiin viime vuonna lähes 26 000 ruokakassia, mikä on kymmenes kaikesta seurakuntien kautta jaetusta ruoka-avusta Suomessa.

Kirjoittaja on Essen päätoimittaja.
urpu.sarlin@evl.fi

Jaa tämä artikkeli: