Pääkirjoitus: Kirkon työ hyvän puolesta jatkuu

Pääkirjoitus: Kirkon työ hyvän puolesta jatkuu

Kirkko näyttää toimivan paineventtiilinä koko kansaa koskevissa eettisissä liikahduksissa. Kun eduskunnan enemmistö äänesti viime perjantaina tasa-arvoisen avioliittolain puolesta, protestoivat lakimuutoksen vastustajat eroamalla kirkosta tuhatmäärin. Jos tulos olisi ollut vastakkainen, eroajilla olisi ollut toiset perusteet. Kirkko on mielipiteenilmauksille helppo maali: seurakunnan jäsenyydestä voi luopua, kun valtiovallasta taas ei.

Eroajat eivät hyväksyneet arkkipiispa Kari Mäkisen myönteisiä kannanottoja sukupuolineutraalin avioliittolain puolesta. Reagointi kertoo, että asia on monille vaikea ja jakaa ihmisiä, uskonnollisia sekä uskonnottomia. Pääkaupunkiseudun asenneilmasto tosin eroaa muusta maasta, mikä näkyy myös eduskunnan äänestyksessä.

On merkillepantavaa, että arkkipiispan myötä kirkko seisoo tasa-arvokehityksen eturintamassa. Mäkisen viesti seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta oli selkeä ja hänen kannanottojensa vuoksi kirkkoon on viimepäivinä myös liitytty.

Lakimuutoksella ei ole välitöntä vaikutusta kirkolliseen vihkimiseen. On kuitenkin selvää, että kun avioliittokäsitys muuttuu yhteiskunnassa, myös kirkko joutuu käsittelemään asian omalta kohdaltaan. Tässä keskustelussa tarvitaan malttia ja ymmärrystä toisin ajattelevia kohtaan. Tätä ovat painottaneet niin arkkipiispa Mäkinen kuin muutkin kirkkomme piispat.

On uskottava, että kirkossa voidaan olla yksittäisistä asioista eri mieltä, ja silti voidaan toimia yhdessä yhteisen päämäärän hyväksi. Tämä ei ole mahdotonta, mutta vaatii kaikilta osapuolilta tahtoa ja uskoa – vähän niin kuin toimivassa avioliitossakin.

Voisi uskoa, että piru nauraa partaansa eroaallon laineilla. Jokaisen lähtijän myötä kirkolla on vähemmän resursseja työhön kristillisen uskon, jäsentensä ja muun yhteiskunnan hyväksi.

Joka tapauksessa kirkon jäsenet voivat edelleen olla ylpeitä siitä yhteisöstä, johon kuuluvat. Arkinen työ lasten, nuorten ja perheiden kanssa jatkuu. Papit, diakonit ja muut työntekijät eivät lähde työnsä äärestä, vaikka suru eronneista onkin mielessämme. Elämän solmuja selvitetään. Iloa ja kipua jaetaan. Heikoimmista kannetaan huolta.

PS.

Kirkkosuhdetta ei kannata jättää uutisten varaan. Toivon, että joulun odotus johdattaa sinutkin kirkkoon laulamaan ja lepäämään.

Kirjoittaja on Essen päätoimittaja.

urpu.sarlin@evl.fi

Jaa tämä artikkeli: