Pääkirjoitus: Koko poppoon näköinen kirkko
Seurakuntavaaleissa äänesti lähes 17 000 espoolaista ja 1200 kauniaislaista. Äänestysprosentti on Espoossa 12,5 ja Kauniaisissa 22,4. Voiko tähän olla tyytyväinen? Vastaus on: juu ja ei. Lunta tulee tupaan siinä, että kiinnostus seurakuntavaaleja kohtaan ei yllä lähellekään muita valtakunnallisesti järjestettyjä vaaleja. Voidaan puhua vajaasti toteutuvasta demokratiasta.
Molemmissa kaupungeissa uurnilla kävi vähemmän äänestäjiä kuin edellisissä vaaleissa. Yksi syy on akuutin vaaliteeman puute. Viime vaaleja edelsi television ns. homoilta, joka aiheutti kirkosta eroamisen aallon, mutta siivitti ihmisiä myös äänestämään seurakuntavaaleissa. Tällä kertaa samanlaista puhututtavaa teemaa ei ollut.
Silti on monella tapaa syytä olla tyytyväinen. Olen itse nähnyt vaalipaikalle määrätietoisesti saapuvien kirkon jäsenten virran, joka ei yksilöinä ajateltuna ole vähäinen. Monet heistä ovat harkinneet äänestyspäätöstään, tutustuneet vaihtoehtoihin ja tulleet miettineeksi kirkon työtä ehkä enemmän kuin tavallisesti. He ovat äänestämällä kantaneet vastuunsa yhteisön kehittämisestä. Siitä kiitos jokaiselle äänestäneelle.
Kiitoksen ansaitsevat myös ehdolle asettuneet. On upeaa, että seurakunnan luottamustehtävä kiinnostaa. Vaaliehdokkuus vaatii paneutumista: on puntaroitu vaalikoneen vastauksia, keskusteltu vaalipaneeleissa ja tehty vaalityötä toreilla, turuilla ja sosiaalisessa mediassa.
Näiden vaalien eräänä tunnuslauseena oli: Tee kirkosta näköisesi. Sillä tahdottiin kannustaa ehdolle ja äänestämään myös niitä seurakunnan jäseniä, jotka yleensä eivät kuluta kirkon penkkiä. Tässä varmasti osin myös onnistuttiin, mutta paljon jäi myös saavuttamatta.
Vaalilause kertoo myös siitä, että kirkko on väistämättä tekijöidensä näköinen. Myös jokainen luottamushenkilö käyttää omaa harkintaansa päättäessään seurakunnan asioista ja linjatessaan, mikä parhaiten ajaa uskoa ja hyvän tekemistä. KaikiIle valituille viisautta, voimia ja siunausta tähän työhön.
PS.
Päättäjän rukous voisi olla: Anna meidän nähdä ja ymmärtää lähimmäistemme tarpeet, niin että seurakunta voi kasvaa kaikkien jäsentensä näköiseksi.
Kirjoittaja on Essen päätoimittaja.
urpu.sarlin@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: