Pääkirjoitus: Miten voin auttaa?
Pakolaiskriisi ei mene hetkessä ohi. Konkreettisen avun lisäksi meitä jokaista tarvitaan vastakkainasettelun purkamisessa.
Kuinka voin auttaa Suomeen ja Eurooppaan saapuneita pakolaisia? Tämän kysymyksen on moni viime viikkoina esittänyt itselleen. Samaan kysymykseen on toivottu myös seurakunnalta vastauksia.
Espoon seurakuntien monikulttuurisuustyöntekijät laativat listan siitä, mihin yksittäinen ihminen voi ryhtyä auttaakseen.
Helpoin tapa on lahjoittaa eri järjestöjen keräyksiin. Rahan lisäksi voi antaa myös muuta apua: erilaisia tarvikkeita sekä omaa aikaansa ja osaamistaan. Kansalaisyhteiskunta onkin jälleen näyttänyt voimansa, kun vapaaehtoisia auttamisverkostoja on syntynyt organisoimaan tukea turvapaikanhakijoille.
Kirkkomme piispat ovat ottaneet selkeän kannan siinä, että avuntarvitsijoita tulee kohdella tasa-arvoisesti, ei uskonnon tai kansallisuuden mukaan. Piispojen mukaan ihmisiltä kysytään nyt kykyä asettua toisen asemaan.
Yksi tapa auttaa onkin puhua avoimuuden ja vieraanvaraisuuden puolesta niin omassa elinpiirissään kuin julkisuudessa. Vastakkainasettelun lieventämiseen kannattaa pyrkiä kaikin keinoin. Sotaa ja vainoa pakenevan auttaminen ei väistämättä ole pois joltakin toiselta. On lopulta oma valintamme, miten ajattelemme: omaa ja toisen hätää ei tarvitse laittaa vastakkain.
Pakolaiskriisi on ollut Suomessa kuumimmillaan nyt muutaman viikon. Ympäri maan seurakunnat ovat olleet mukana tukemassa tulijoita. Espoossa kaupunkiin on kohdistunut ihmettelyä, kun vauraasta kaupungista ei ole tahtonut löytyä vastaanottokeskukselle tiloja.
Nuoria turvapaikanhakijoita Espoossa kuitenkin on ja heidän tukemisekseen tarvitaan nyt monia verkostoja. Seurakuntien auttamistoimet ovat käynnistyneet viime viikon lipaskeräyksillä. Myös valmius hätämajoitukseen on olemassa.
Kaikkien arvioiden mukaan pakolaisten määrä ei tule vähenemään. Muutaman viikon ja kuukauden kuluttua tulijat eivät ehkä ole enää uutinen, mutta heidän tarpeensa eivät ole yhtään sen vähäisempiä.
Apua tarvitaan mediakuohun jälkeenkin. Nopeiden toimien lisäksi on saatava aikaan pitkäjänteisiä rakenteita, jotta voimme kantaa yhteisen vastuumme, myös Espoossa.
PS.
Listan viimeinen: Rukoilkaa.
Rauhaa maailmaan ja rakkautta sydämiin.
Että kotinsa jättäneet voisivat joskus palata.
Että vainoa paenneet kohtaisivat matkallaan lempeyttä ja hyvää.
Kirjoittaja on Essen päätoimittaja.
urpu.sarlin@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: