Pääkirjoitus: Muistamisen aika
Sytytän lyhdyn harmaaseen iltaan. Sitkeä liekki pärjää kosteudesta pisaroivan lasin takana ja luo pienen valopiirin haudan eteen. On muistamisen aika.
Ihminen toivoo, että hänet muistetaan. Pyhäinpäivänä muistamme heitä, jotka ovat menneet edeltä. Heitä, jotka eivät enää ole kansamme aamukahvilla tai vastaa puhelimen muistissa olevaan numeroon. Muistamme heitä, joiden kanssa jaettu maallinen aika on kulunut loppuun.
Pyhäinpäivä on Suomessa tärkeä pyhä. Kaikista vuoden kirkkopyhistä se on tällä hetkellä kolmanneksi suosituin. Kirkot täyttyvät läheistään kaipaavista, musiikki kutoo ilmaan tunnelman sanoja taitavammin ja hautausmaat on valaistu kynttilöin.
”Muistot ovat kaikki, mitä meillä on. Kunpa muistaisin vähän enemmän.” Näin puki tuntojaan sanoiksi juuri läheisensä menettänyt.
Mitä toisesta ihmisestä muistaa? Sattumanvaraisia asioita. Hahmon, liikkumisen tavan, puheenparret. Kosketuksen, tuoksun. Satunnaisia hetkiä ja tilanteita, onnellisia, tavallisia, kipeitä. Muistot syntyvät eletystä elämästä. Toivottavasti voimme muistaa kiitollisina.
Joskus muistaminen sattuu. Kipu voi olla niin kova, että unohduksen hetkellä tuntuu paremmalta. Tiedetään, että aika hioo kivun kulmia pyöreämmiksi. Silti suru on spiraali, jossa pakottava kaipaus ja muut tunteet tulevat eteen toistamiseen. Surua on elettävä läpi. Tavattoman lohdullinen on ajatus surusta kuin perhosen kotelona, jonka suojissa ihminen kypsyy aloittamaan uutta. Aikanaan löytyvät jalansijat ja näköalat tulevaisuuteen.
Pyhäinpäivänä katse ei suuntaudu ainoastaan muistoihin ja menneeseen. Pyhäinpäivä on myös yhteyden päivä. Sen osuva symboli on useasta kirkosta löytyvä puolipyöreä alttarikaide. Vanhastaan on ajateltu, että kaide jatkuu näkymättömänä ja muodostaa kokonaisen ympyränkaaren. Alttarin ääressä olemmekin me kaikki, niin paikalle olevat kuin jo edeltä menneet. Kun polvistumme alttarikaiteen ympärille, olemme samassa pöydässä heidän kanssaan, koko pyhien joukon kanssa.
PS.
Kiitos muistoista. Kiitos heistä, joita muistamme. Kiitos, että voimme luottaa heidät Sinun armosi varaan.
Kirjoittaja on Essen päätoimittaja ja Espoon seurakuntayhtymän viestintäpäällikkö.
urpu.sarlin@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: