Pääkirjoitus: Paasto pahoista sanoista
Luomiskertomuksessa voisi hyvin olla kuvaus myös siitä, kuinka Jumala loi kielen. Kuinka hän antoi ihmiselle sanat viestiä ja ajatella, kertoa ja kysyä, hyväillä ja lohduttaa. Sanat ovat järisyttäviä. Niiden myötä syttyy valo ja syntyy yhteys!
Sitten ihminen lankesi. Ja sanat, kauniit ja kallisarvoiset, hänen mukanaan.
Kristikunta valmistautuu pääsiäiseen paastoamalla. Laskiaisen jälkeen alkava paastonaika on luopumista ja keskittymistä. Ajatuksena on luopua siitä, mikä ei ole hyväksi, ja kiinnittyä siihen, mikä on hyvää. Paasto on kulkemista jotakin kohti. Paasto on tulemista siksi, mikä on.
Perinteisesti paastossa luovutaan vaikkapa lihasta tai alkoholista. Yhtä hyvin voi kiinnittää huomionsa siihen, mikä tulee suusta ulos: sanoihin. Vanhassa paastorukouksessakin pyydetään: Estä minusta turhanpuhumisen henki.
Sanat kasvavat arvoiseensa mittaan, kun ne saavat kumppanikseen harkinnan. Sananlaskun mukaan "kultaomenoita hopeamaljoissa ovat sanat sanotut ajallansa". Ei ole yhdentekevää, miten käytämme kieltä, sillä sanat eivät ole koskaan "vain sanoja". Ne ovat tekoja, jotka muokkaavat maailmaa ja luovat todellisuutta niin hyvässä kuin pahassa.
Ihminen on saanut viestintäänsä uusia välineitä internetin ja erityisesti sosiaalisen median kautta. Some on antanut meille paljon hyvää, mutta tarjonnut myös ihan uutta tilaa tuhoaville sanoille. Lyhyessä ajassa olemme onnistuneet luomaan kulttuurin, jossa sensuroimaton suunsoitto on enemmän normi kuin poikkeus. Nimimerkkien suojasta ammutaan ja sivalletaan ilman harkintaa. Ja nimelläkin on helpompi roiskia, kun vastaanottaja ei ole silmänmitan päässä, ja sanat ovat vain merkkejä omalla ruudulla.
Verkossa tapahtuva kanssakäyminen ei ole mitään vähäisempää kuin kasvokkain tapahtuva elämä. Erityisen totta se on lapsille ja nuorille, joille sosiaalinen media on luonnollinen elämäpiiri. Raakuus verkossa sattuu ihan yhtä paljon kuin supina tai eristäminen koulunpihalla.
Ivaavat sanat haavoittavat ja jättävät arpia. Jokainen tietää, että toista ihmistä ei saa viiltää puukolla. Ei saa puheellakaan. Tarvitsemme lisää painavia sanoja siitä, miten ollaan ihmisiksi myös sähköisillä areenoilla.
PS.
Sanat ovat arvokkaita. Kieli on ihmeellinen asia. Olkaamme tämän lahjan arvoisia.
Kirjoittaja on Essen päätoimittaja.
urpu.sarlin@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: