null Pääkirjoitus: Päivä, josta en muista mitään

Pääkirjoitus: Päivä, josta en muista mitään

Muistatko kastepäiväsi?

Minä en. En tiedä päivämäärää, enkä vauvana kastettujen tavoin muista itse tapahtumasta mitään. Tiedän kuitenkin, että olin mummin sylissä. Minut kastettiin kotona, asunnossa, josta kohta muutimme jo muualle. Valokuvat kertovat, että seinät olivat aniliinin punaiset ja ikkunoissa oli samansävyiset Marimekon verhot. Esikoisensa saaneet vanhempani näyttävät kuvissa nuorilta ja onnellisilta.

Miksi minut kastettiin? En tiedä, esitettiinkö koskaan kysymystä, että kastetaanko tämä meidän tyttö vai ei. Epäilen, että lapsen kastaminen oli asia, jota ei kyseenalaistettu. Minulle hankittiin kastemekko. Kutsuttiin pappi ja lähimmät sukulaiset, joista myös löytyivät viisi kummiani.

Espoossa kastettiin viime vuonna noin 1900 lasta. Myös kymmeniä aikuisia ja nuoria kastetaan vuosittain rippikoulun yhteydessä. Kokonaisuudessaan kastettujen määrä kuitenkin vähenee, sillä ristiäiset eivät ole enää kulttuurinen itsestäänselvyys. Niin kastejuhlan järjestäminen kuin siitä luopuminen ovat tietoisia ratkaisuja. Usein ristiäiset saattavat jäädä väliin myös erilaisten käytännön syiden vuoksi.

Mistä kasteessa on sitten kysymys? Kyse on jostakin hyvin yksinkertaisesta: Jeesus kehotti kastamaan, ja kristityt ovat seuranneet tätä kehotusta alusta alkaen. Kaste liittää kirkon jäseneksi ja kristittyjen joukkoon. Kaste, veden ja siunauksen liitto, on kuin kristityn passi maailmassa. Itsestäänselvyys.

Kaste liittää kirkon jäseneksi ja kristittyjen joukkoon.

Kaste merkitään kirkonkirjoihin, mutta se ei ole vain rekisterimerkintä. Se on ihmiselle annettu lupaus Jumalan rakkaudesta. Ruumiillisina olentoina tarvitsemme näkyviä merkkejä näkymättömästä. Siksi kastekin, kuten kaikki rituaalit, on olemassa ennen kaikkea ihmistä varten. Kaste kuuluu, näkyy ja tuntuu. Se kokoaa suvun ja ystävät yhteen ihmeen äärelle. Vanhemmalle kaste lupaa, että tätä lasta kannattelevat myös vahvemmat käsivarret.

En ole koskaan aikaisemmin ajatellut kastepäivääni. Olen iloinen, että minulla on nuo muutamat kuvat, jotka kertovat siitä, mitä tapahtui. Minut on kastettu. Jumala on luvannut kantaa minuakin, missä ikinä kuljen.

PS.

Huhtikuun kastepäivässä kastejuhla ei vaadi suuria valmisteluja. Kaikki on valmiina. Kastemalja ja kakkukahvit, lupaus ja siunaus.

Kirjoittaja on Essen päätoimittaja.

urpu.sarlin@evl.fi

Jaa tämä artikkeli: