Pääkirjoitus: Pallo toimii rauhantyössä
Jalkapallon ystävyysottelut tuovat yhteen ihmisiä, jotka eivät muuten välttämättä kohtaisi. Muitakin intohimon kohteita kannattaisi valjastaa rauhanrakentajiksi.
Viime maanantaina Espoonlahteen kokoontui nuoria pelaamaan jalkapalloa. Tällä kertaa tärkeintä ei ollut se, kuka voittaa ja millaisia suorituksia kentällä nähdään, vaan yhdessä pelaaminen.
Jalkapallossa näyttää onnistuvan se, mitä maailmassa tällä hetkellä kipeästi kaivataan. Se yhdistää ihmisiä, yli kulttuuri- ja kielirajojen.
Nahkakuula toimii rauhanagenttina monilla eri kentillä. Pakolaisleireillä jalkapallo tuo mielekästä tekemistä turhautuneille pojille ja miehille, ja toivottavasti tytötkin pääsevät pelaamaan.
Ympäri maailmaa käydään ystävyysotteluita, jotka lujittavat suhteita ja tuovat yhteen eripuraisiakin tahoja. Tarinan mukaan ensimmäinen maailmansotakin keskeytettiin jouluna 1914 jalkapallopeliä varten.
Jalkapallolla voidaan luoda suhteita sinne, missä niitä ei ennestään ole. Tästä oli kyse Espoonlahdessakin, kun Espooseen ilman vanhempiaan saapunet alaikäiset turvapaikanhakijat ja Nöykkiön koulun jalkapallojoukkue kohtasivat.
Jalkapallo voi toimia yhteisenä kielenä, jonka säännöt kumpikin osapuoli hallitsee. Samalla tullaan muutenkin tutuiksi. Ottelu oli osa Kirkon Ulkomaanavun Peace United -kampanjaa ja koulu toteutti sen yhdessä Espoonlahden seurakunnan kanssa.
Miksi jalkapallo onnistuu rauhantyössä? Nykyjalkapallo syntyi 1800-luvulla Englannissa ja on vakiinnuttanut asemansa ympäri maailmaa. Sitä pelataan kaikilla mantereilla, lukuun ottamatta sitä eteläistä jään peittämää. Se on siis yhteinen ilon ja intohimon kohde ympäri maailmaa.
Peli perustuu taitoon ja yhteispeliin. Siihen ei tarvita kummiakaan varusteita, joten sitä voi harrastaa yhtä hyvin slummeissa, maaseudulla kuin hyvinvoivissa kaupungeissa. Tarvitaan vain pallo ja porukka.
Jalkapallosta löytyy paljon symboliikkaa sitä huonommin tuntevallekin. Pelissä tärkeää on yhteinen tavoite kaikille samalla puolella pelaaville. Toiseksi: säännöt ovat selvät ja niiden mukaan mennään.
Ja kolmanneksi, pelissä ei ajeta omaa etua, sooloilijat eivät pärjää. Tärkein taito on osata syöttää kaverille oikealla hetkellä.
Kas, siinäpä eväitä moneen asiaan. Ihan tässä tätikin innostuu.
PS. Mitkä muut asiat voisivat samalla tavalla luoda yhteyttä? Yhteisellä leivän murtamisella on pitkät kristilliset perinteet. Kattaisimmeko yhteisiä pöytiä, rauhan ja ystävyyden aterioita?
Kirjoittaja on Esse-lehden päätoimittaja
urpu.sarlin@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: