Pääkirjoitus: Poikien ja tyttöjen kirkko

Pääkirjoitus: Poikien ja tyttöjen kirkko

Kuopukseni osallistui alkukesästä seurakunnan lastenleirille. Minulle neljän päivän leiri tarkoitti neljän päivän ikävää. Onneksi lapsi ei ollut käyttänyt aikaansa ikävöintiin. Leirikokemus oli ollut niin hyvä, että jo parkkipaikalla hän ilmoitti haluavansa leirille uudestaan, mahdollisimman pian.

Leirin nuorisotyönohjaaja oli tehnyt vaikutuksen, ollut mieleenpainuva aikuinen. Tärkeää oli myös se, että sai olla yötä poissa kotoa, niin kuin isommat sisaruksetkin. Yksi turvallinen, lapsen kokoinen askel itsenäistymisen tiellä.

Leirit ovat yksi seurakuntien varhaisnuorille suunnattu toimintamuoto. Kesäleirit ovat tunnetuimpia, mutta leirejä järjestetään ympäri vuoden: viikonloppuina ja hiihtolomalla.

Loma-ajan leiri saattaa pelastaa pulasta perheitä, jos vanhemmilla ei ole mahdollista pitää lomaansa samaan aikaan pikkukoululaisten kanssa. Leirille pääseminen ei ole myöskään perheen taloudellisesta tilanteesta kiinni, sillä valtaosa kuluista katetaan kirkollisverovaroin.

Kouluvuoden aikana tyttöjen ja poikien toiminnan perusrunkona on kouluyhteistyön lisäksi kerhotoiminta. Espoossa ja Kauniaisissa alakouluikäisiä kerholaisia oli viime vuonna 1700. Kerhojen kirjo on laaja, mutta kokkikerho näyttää suosikilta vuodesta toiseen. Toiminta on tärkeää paitsi kerholaisille, myös kerhonohjaajina toimiville nuorille. Tehtäväänsä koulutetut ohjaajat saavat harrastuksestaan arvokasta työkokemusta.

Arvostan sitä, että seurakunta on tukena lapseni kristillisessä kasvatuksessa. Leiriltä palannut poika lauleskeli suvivirttä pitkälle kesään. Vaikka lapselle leirihartaus on ehkä harvemmin se ykkösasia, tarjoaa se kuitenkin tärkeän kokemuksen hiljentymisestä. Samalla lapsi huomaa, että iltarukous ei ole mikään kumma juttu, vaan jotakin, mikä kuuluu muidenkin elämään.

Vaikka alakouluikäisten toiminta tukee monin tavoin perheiden arkea, tärkeintä on kuitenkin se, mitä se antaa lapselle. Keskiössä on lapsi ja hänen oikeutensa, mahdollisuus elää tätä hetkeä, niin seurakunnassaan kuin kaikessa muussa elämässään. Tärkeää ei ole se, mitä on tulossa, vaan se mikä on nyt. Lasten kirkko on lasten kaltainen.

PS.

Lapsi haluaa, että aikuinen kuuntelee. Näin todistavat tutkimukset. Heristetään korviamme. Ei kuunnella puolella korvalla, vaan ajatuksella. Hänellä on jotakin tärkeää kerrottavaa juuri nyt.

Kirjoittaja on Essen päätoimittaja.

urpu.sarlin@evl.fi

Jaa tämä artikkeli: