Pääkirjoitus: Rauhan puolesta on puhuttava
Tykistökeskitys Donetskissa. Isiksen toteuttama kansanmurha ja mediateloitukset Irakissa ja Syyriassa. Alueen miljoonat pakolaiset. Palestiinan ja Israelin sota. Jäätyvät suurvaltasuhteet. – Maailmanpolitiikan kipupisteet ovat viime aikoina tulleet kovin lähelle. Maailmassa ei ole kaikki hyvin.
Sotien ja konfliktien äänet ja merkit näkyvät myös Suomessa. Seuraamme uutisia, ostamme ylijäämäjuustoja ja säpsähdämme ylilentävää hävittäjää Olarin taivaalla. Suurin vaikutus on ilmapiirissä: huolettomuuden tilalle nousee pelkoa tai ainakin epävarmuutta. Mieleeni on noussut 80-luvun alun Ystäväni-kirjojen vakiovastaus: Eniten me pelkäsimme sotaa.
Saako sodan pelko meidät toimimaan rauhan puolesta? Jeesus kehotti rakastamaan vihollista ja luopumaan väkivallasta. Rauhan rakentaminen on kristittyjen tehtävä. Mikä on meidän paikkamme ja tapamme?
Kirkkomme piispat ottivat viime viikolla kantaa Lähi-idän konflikteihin. He tuomitsivat väkivallan, uskonnon varjolla sotimisen ja vaativat toimia näiden tilanteiden ratkaisemiseksi.
Kestävän rauhan avaimet ovat piispojen mukaan erilaisuuden arvostamisessa. Arvostaminen on enemmän kuin pelkkää hyväksymistä: se on aktiivista hyvän näkemistä myös itselle vieraassa ihmisessä tai kulttuurissa. Se on ainoa tapa rakentaa rauhaa maailmassa, jossa ei ole olemassa monokulttuureja vaan moninaisuutta.
Lähi-idän kriisi ei ole vain jossakin muualla. Ääri-ilmiöiden liepeitä löytyy myös omasta yhteiskunnastamme, sillä myös täältä on lähdetty Isiksen joukkoihin. Meidän yhteinen haasteemme on rakentaa sellaista yhteisöä ja yhteiskuntaa, jota vastaan kenenkään ei tarvitse kääntyä.
Piispojen kannanoton tärkein lause on: Me uskomme rauhan tekemiseen. Rauhantyötä tekevän Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja Antti Pentikäinen sivusi samaa asiaa Kirkon viestintäpäivillä pitämässään puheenvuorossa. Pentikäinen kertoi oppineensa, että rauhanvälittäjän tärkein työkalu on toivo. Osapuolilla itsellään on hallussaan kaikki tarvittava tieto. Välittäjä voi tuoda mukanaan toivon siitä, että rauha ja sovinto ovat mahdollisia.
PS.
Rukous on sydämen puhetta Jumalalle. Rukous on avunhuuto silloin, kun omat voimat eivät riitä, kun tarvitaan enemmän. Ensi maanantaina on rauhanrukouksen päivä.
Kirjoittaja on Essen päätoimittaja.
urpu.sarlin@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: