Pääkirjoitus: Rauhanruhtinaan perilliset
Kristityt ympäri maailmaa rukoilevat rauhaa. Onko siitä mitään hyötyä?
Kun Pariissa tai Beirutissa räjähtää, kirkossa ryhdytään rukoilemaan. Rukoilemme rauhan puolesta, kutsumme ihmisiä yhtymään rauhanrukoukseen. Kristityt ympäri maailmaa painavat päänsä. Riittääkö se? Vai onko se ihan turhaa?
Rukous on sanoitus hetkelle, jota elämme. Maailman kaaoksen keskellä se on raollaan oleva portti toiseen todellisuuteen, josta on lupa odottaa rauhaa, rauhantahtoa ja voimaa rauhan rakentamiseen. Rukouksessa on toivo läsnä. Kullanarvoinen, liikkeelle laittava toivo.
Kiinnostavaa on, että me suomalaiset olemme yllättäen aika hyviä rukoilijoita. Viimeisimmän julkaistun Gallup Ecclesiastica -tutkimuksen mukaan yli viidennes meistä rukoilee päivittäin.
Rukous on suomalaisille tutumpi ja läheisempi asia, kuin muu uskonnollinen toiminta. Yksityisesti olemme enemmän tekemisissä Jumalamme kanssa, kuin päällepäin näkyy.
Vaikka usein saatamme rukoilla vasta viimeisessä hädässä, ei rukous tarkoita luovuttamista: Ristissä olevia käsiä ei ole nostettu pystyyn.
Rukoilevat kädet eivät ole toisia vastaan, vaan rukoileva ihminen toimii hyvän puolesta ja etsii hyvää. "Tapahtukoon Sinun tahtosi, ei minun."
Rukous ei ole kristityn ainoa tapa olla rakentamassa rauhaa. On oikeutettua kysyä myös tekojen perään. Jos aiomme olla Rauhanruhtinaan perillisiä, niin se koskee myös toimintaamme.
Rauha on tila, josta sota ja pelko puuttuvat, ja jossa tulevaisuus on avoin ja toivoa täynnä. Suomessa on eletty pitkään rauhan aikaa, ja eletään edelleen. Pienentyvässä maailmassa pelko on kuitenkin astunut myös meidän mieliimme.
Kysymyksemme voi olla: Kuinka autan lieventämään pelkoa ja epäluuloa? Pystynkö kohtaamaan omat pelkoni? Osaanko välittää rauhaa ja luottamusta?
Kirkon konkreettinen rauhantyö näkyy etenkin maamme rajojen ulkopuolella. Kirkon järjestöt ovat maailmalla yhä useammin mukana rauhanprosesseissa.
Seurakuntien jäsenet ovat omalta osaltaan mahdollistamassa tätä työtä. Kotimaassa rauhaa edistetään esimerkiksi pitämällä yhteyttä muiden uskontojen edustajiin, keskinäisen kunnioituksen hengessä, omasta perinteestä kiinni pitäen ja toista kuunnellen.
PS.
Adventtina Jeesus ratsastaa aasilla Jerusalemiin. Rauhanruhtinas ei saavu sotajoukkoineen, vaan arkisesti ja hiljaa. Mukanaan hän tuo tulevaisuuden ja toivon.
Kirjoittaja on Essen päätoimittaja.
urpu.sarlin@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: