Pääkirjoitus: Sinua ei saa lyödä kukaan
Muistan vuosienkin jälkeen sen mustelman. Sinelmä hyvänpäivän tuttavan silmäkulmassa, normaali, ystävällinen käytös, ei selityksiä. Vieläkin painaa, etten kysynyt, mikä siihen oli sattunut.
Perheväkivalta on yleisempää kuin tilastot kertovat. Poliisin kirjoihin päätyy vain pieni osa fyysisestä perheissä ja lähisuhteissa tapahtuvasta väkivallasta. Siksi väkivallasta ja sen seurauksista puhuminen on tärkeää.
Vakava ruumiillinen väkivalta kohdistuu useimmiten naisiin, mutta myös miehet ovat uhreja. Kyselytutkimusten mukaan sukupuolet kokevat yhtä paljon väkivaltaa parisuhteissa.
Vallankäyttö ei aina ole ruumiillista. Jokaisessa ihmissuhteessa tapahtuu aina myös loukkaamista. Henkiseksi pahoinpitelyksi se kasvaa, kun loukkaaminen, alistaminen tai muu vähättelevä käytös on toistuvaa ja tarkoituksellista. Samassa suhteessa saattaa olla useita eri väkivallan muotoja.
Suomessa suhtaudutaan perheväkivaltaan välinpitämättömämmin kuin muualla Euroopassa. Euroopan komission vuonna 2010 teettämän tutkimuksen mukaan joka kolmas suomalainen katsoi, ettei naisiin kohdistuvaa väkivaltaa tarvitse aina rankaista. Muualla Euroopassa näin ajattelee vain joka kymmenes.
Asenteessa on korjaamista. Väkivalta ei ole missään muodossa hyväksyttävää. Se jättää jälkensä niin uhriin, läheisiin kuin myös tekijään. Fyysiset mustelmat häipyvät, mutta henkiset ruhjeet eivät parane samassa tahdissa, jos koskaan.
Väkivallan kohteeksi joutuminen saattaa lamauttaa. Tunne omasta arvosta voi hämärtyä. Siksi väkivaltaisesta suhteesta lähteminen ei ole lainkaan niin helppoa, kuin miltä se ulkopuolisesta voi näyttää.
Jo lapsen olisi opittava fyysisen ja henkisen koskemattomuuden rajat. Jokaiselle tulisi olla mahdollisuus kasvaa itseään arvostavaksi aikuiseksi, joka pitää itseään puolustamisen arvoisena ja osaa myös arvostaa toista ihmistä.
Väkivallan kierteen katkaisuun tarvitaan vähättelevien asenteiden muuttumista, viranomaisten yhteistyötä ja lähimmäisiä, jotka uskaltavat kysyä: Onko sinulle sattunut jotakin? Lisäksi tarvitsemme uskoa siihen, että muutos on mahdollinen.
PS.
Muistathan: Väkivalta ei kuulu perheeseen. Sinua ei saa lyödä kukaan.
Kirjoittaja on Essen päätoimittaja.
urpu.sarlin@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: