Pääkirjoitus: Syödään yhdessä
Ruoka ei ole yksinkertainen asia. Yhdessä syömisen pitäisi olla.
Viime viikolla julkaistiin uudet ruokasuositukset lapsiperheille ja raskaana oleville. Uutta oli, että suosituksissa painotettiin perheiden yhteisten ruokahetkien tärkeyttä.
Suositusten kärki herätti kysymyksen: emmekö enää osaa yhdessä syödäkään, elleivät Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Valtion ravitsemusneuvottelukunta meitä siihen opasta? Onko entinen itsestäänselvyys muuttunut harvinaiseksi tavaksi, joka pitää uudestaan nostaa esille, ihanteeksi ja tavoitteeksi?
Ruoka on ihmiselle välttämättömyys. Samalla se on myös paljon enemmän kuin hengissä pysymisen väline. Ruoka on aina liittynyt myös elämänkatsomuksiin ja uskontoihin: on sallittuja ja kiellettyjä ruoka-aineita ja valmistustapoja sekä ruokiin liittyviä rituaaleja. Ruoalla ja ruokailulla on myös omat sosiaaliset merkityksensä: mitä on tarjolla ja kuka kenenkin kanssa syö.
Ei ole siis varsinaisesti mitään uutta siinä, että nykykulttuurissakin ruoka näyttelee omaa tärkeää osaansa. Tiedon lisääntyessä ruoka on saanut yhä laajemmin myös eettisiä, ekologisia ja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Kun haluaa herkutella hyvällä omallatunnolla, ruokakassin täyttäminen ei välttämättä olekaan ihan helppoa.
Samaan aikaan terveyttä ja hoikkuutta ihannoivassa kulttuurissa "oikeasta syömisestä" on tullut elämänhallinnan väline ja sitä myöten onnistumisen mitta. Ruokaa ja valinnanvaraa on suomalaisilla enemmän kuin koskaan, mutta kuinka vaikeaa onkaan syöminen.
Syödään yhdessä -suositukset kulkevat kultaista keskitietä. Otsikkoon päässyt yhdessä syöminenkin korostaa elämän kokonaisvaltaisuutta.
Perheen yhteisten aterioiden esiin nostaminen liittyy paitsi säännöllisen ateriarytmin terveellisyyteen, myös ymmärrykseen että ruokapöydän ääressä nautittu ateria on perheelle tuikitärkeä yhteinen hetki. Ruokailu ei ole pelkkää ravintoaineiden tankkausta, vaan myös yhdessä olemista.
Suositusta ei ole tarkoitettu vain pikkulasten perheille. Yhteisten ruokahetkien sanomaa tarvitsevatkin ehkä enemmän ne perheet, joissa perheenjäsenillä alkaa olla niin paljon omia menojaan, että yhteistä aikaa voi olla vaikeaa löytää.
PS.
Myös hengellisen hyvinvoinnin laitos suosittelee kristityille yhteistä ateriointia. Ehtoollisella voimme kokea yhteyttä toisiin ja elämän antajaan. Se ravitsee!
Kirjoittaja on Essen päätoimittaja.
urpu.sarlin@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: