Pääkirjoitus: Tulkoon rauha
Ihmisen identiteetti pohjautuu omiin kokemuksiin. Se, mitä meille on tapahtunut, muokkaa persoonallisuuttamme. Myös lähipiirimme kertomukset ovat muovanneet meistä sellaisia kuin olemme.
Sama pätee kansan identiteettiin. Takavuosina suomalaisuutta värittivät kokemukset sodasta. Sisällissodan trauma alkaa jo unohtua. Harvalla on enää kosketuskohtaa kevään 1918 tapahtumiin.
Talvi- ja jatkosota sekä evakoiden kohtalot elävät vielä seniorikansalaisten muistikuvissa. Nuoremmat ovat kuulleet siitä sukunsa tarinoissa tai katselemalla Tuntematon sotilas -elokuvaa. Näillä kertomuksilla on kansallista identiteettiä luova vaikutus, vaikka niiden merkitys vähitellen hiipuu. Sodasta vastapuolella on oma tarinansa.
Tässä lehdessä Laura Vähäsarja kertoo Israelin matkastaan. Tuon maailman ymmärtämiseen on syytä kuunnella kahta erilaista tarinaa.
Nykyisen Israelin identiteettiä muovaava kertomus alkaa Abrahamista, Egyptin orjuudesta ja vaelluksesta Israeliin. Tarinaan kuuluu pakkosiirtolaisuutta ja sieltä paluuta. Kertomus sisältää kaksi Jerusalemin temppelin rakentamisen ja tuhoutumisen vaiheitta.
Miltei kahden vuosituhannen ajan juutalaiset asuivat oman kulttuurinsa säilyttäen pääasiallisesti eri puolilla Eurooppaa. Vaikuttavan kertomuksen muodostavat keskitysleirit ja vähittäinen muuttoliike nykyisen Israelin alueelle. Tähän tarinaan kuuluvat myös viimeisten vuosikymmenten voittoisat sodat ympärillä asuvista kansoista.
Toisenlaisen kertomuksen voi kuulla palestiinalaisilta. Heidän tarinaansa liittyy vuosituhantiseen alueen asuttamiseen. Sotien seurauksina he ovat joutuneet muuttamaan seuduilta, joissa heidän juurensa ovat. Tämä on merkinnyt uuden elinkeinon ja asunnon hankkimista, eräänlaista pakkosiirtolaisuutta.
Palestiinalaisten arkea hankaloittaa Israelin politiikka. Se vaikeuttaa liikkumista sekä rajoittaa luonnonvarojen hyödyntämistä ja kauppasuhteita. Ei ihme, että tästä kaikesta on seurauksena katkeruutta. Monet palestiinalaiset kristityt ovat muuttaneet alueelta pois.
PS. Juutalaisten ja palestiinalaisten välillä on syvä epäluulo. Silti olen optimistinen: vähitellen ihmiset oppivat ymmärtämään, että rauha hyödyttää molempia osapuolia.
Kirjoittaja on Leppävaaran kirkkoherra.
kalervo.salo@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: