Pääkirjoitus: Verovarat hyvässä käytössä?
Lukujono kirkon työstä antaa väläyksen siitä, mihin kirkollisverot käytetään.
Essen lukijat haluavat tietää enemmän siitä, miten kirkollisverovaroja käytetään, kertoo lukijatutkimus. Annetaan tuoreiden tilastonumeroiden kertoa.
Alkuun perusasiat. Espoon kuuteen seurakuntaan kuuluu 170 338 ihmistä. Kauniaisissa yhteisö on tiiviimpi: 6 882 jäsentä kahdessa seurakunnassa. Kirkollisveroa maksettiin Espoossa viime vuonna 41,6 miljoonaa euroa, noin 244 euroa jäsentä kohti, kun mukaan lasketaan lapsetkin. Yhteisöveroa kertyi 7,4 miljoonaa.
Espoossa seurakuntalaisten palveluksessa on 596 työntekijää. Kaikki eivät ole pappeja (78), vaan esimerkiksi lastenohjaajia (91), nuorisotyönohjaajia (41), kanttoreita (26), tiedottajia (9) ja vahtimestareita (66). Lisäksi seurakunnissa toimii lähes 4000 eri-ikäistä vapaaehtoista kymmenissä eri tehtävissä. Ja ihan kohta hautausmailla aloittavat työnsä kesätyöntekijät (100).
Sallikaa lasten tulla, sanoi Jeesus opetuslapsilleen. Jos ei muita neuvoja aina noudateta, niin tätä ainakin. Noin neljäkymmentä prosenttia määrärahoista käytetään lasten ja nuorten kanssa tehtävään työhön. Päiväkerhoja on pidetty jo 70 vuoden ajan. Toinen vakiintunut toimintamuoto on perhekerhot, joissa Espoossa viime vuonna kirjattiin 53 910 käyntiä. Myös muskarit ovat perheille tärkeitä: niiden parissa on vuosittain yli tuhat perhettä.
Millaista apua seurakunnat antavat? 42 diakoniatyöntekijää ja 696 vapaaehtoista kulkevat rinnalla, kun muuta apua ei löydy. Espoonlahden kirkolla jaettiin viime vuonna joka arkipäivä ruokaa, yhteensä 23 470 ruokakassia. Määrä kasvoi neljänneksellä edellisvuodesta. Kirkkojen ja kappeleiden lounaspöydät kutsuivat koko Espoossa: edullinen ateria maistui 21 634 lounastajalle.
Kirkkosalin puolella jumalanpalveluksiin astuttiin viime vuonna 188 533 kertaa. Viikoittain osallistuu 2,2 prosenttia seurakuntalaisista. Luku on pieni, mutta kirkko ei ole tyhjä. Tapiolan kirkon sunnuntaiaamun messuun saapuu keskimäärin 196 ihmistä.
Viisi kirkkoa, kolme leirikeskusta ja parikymmentä kappelia antavat katon kaikelle toiminnalle. Myös viimeiset leposijat ovat seurakuntien hoidossa. Espoon viisi hautausmaata ovat kaupungin hiljaisia keitaita, joista pidetään hellää huolta.
Ei seurakuntien elämää voi tiivistää muutamaan lukuun. Jokaisen numeron takana on tuhat tarinaa. Niistä osa löytyy Valomerkin arkistoista.
PS.
Viimeisenä luku yksi. Uskomme yhteen Jumalaan, jonka armolliseen syliin ihminen voi kellahtaa joka päivä.
Kirjoittaja on Essen päätoimittaja
urpu.sarlin@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: