Pääkirjoitus: Yhdessä eteenpäin
Suomen itsenäisyys on kestänyt jo 96 vuotta. Tällaista lausetta ei kuule. Sen sijaan eteläisessä naapurimaassa Suomenlahden toisella puolella maan itsenäisyydestä puhutaan juuri näin. Viron uusi itsenäisyys on kestänyt 22 vuotta, kertoi matkaoppaana toimiva eläkkeellä oleva opettaja.
Oppaan sanavalinta hätkäytti. Maailman poliittinen levottomuus ja epävakaus ovat alati läsnä tiedotusvälineiden kautta, mutta itsenäisyys sanana merkitsee sukupolvelleni jotakin, mikä on aina ollut. Silloin ei puhuta kestämisestä. Pikemminkin pitää asettua miettimään, mitä itsenäisyys oikein merkitsee.
Auvoisasti tämä ei alkanut, sillä Suomen itsenäisyyden ajan alkuvuodet olivat repiviä. Sieltä ei löydy yhtenäistä kansakuntaa, vaan sisällissota, joka lainehti myös Espoon ja Kauniaisten kylänraiteilla. Itsenäisen määräämisoikeuden rajoja etsittiin niin kansakuntana kuin kansakunnan sisällä. Myös kirkon asemoituminen yhteiskunnassa oli erilainen kuin tänään.
Suomalainen itsenäisyyden juhlinta ei ponnistakaan sadan vuoden takaa, vaan siitä, että maa selvisi itsenäisenä toisesta maailmansodasta. Kiitollisuus tästä kuuluu itsenäisyyspäivän kanonisoituun puhetapaan. Itsenäisyys on saavutettu taisteluilla ja inhimillisillä uhrauksilla, ja niistä on oltu kiitollisia. Ja kyllä itsenäinen Suomi on pystynyt tarjoamaan kansalaisilleen hyvät elämän edellytykset. Meillä on ollut mahdollisuus rakentaa yhteiskuntaa, joka korjaa epäkohtia.
Itsenäisyydellä tarkoitetaan kirjaimellisesti erillisyyttä tai valtaa päättää omista asioista. Usein määritelmistä löytyy myös sana riippumaton. Puhuimme sitten valtioista tai ihmisistä, riippumattomuus ja erillisyys kuulostavat myös pelottavilta määreiltä. Niistä puuttuu jotakin olennaista: suhde ympäröivään maailmaan.
Olisiko itsenäisyyden juju paljolti siinä, miten osaamme olla suhteessa muihin: Millaista roolia rakennamme yhteisössä ja millaisen panoksen annamme ulospäin, vierelle ja toiselle?
PS.
Suomen ensimmäisinä vuosina elämä oli monilla palasina. Toivottavasti tänään osaamme ja haluamme toimia sellaisen yhteiskunnan ja maailman puolesta, jossa ei ole meitä ja muita. Kylänraitit ovat yhteisiä. Kulkekaamme eteenpäin yhdessä ja ympärille katsoen.
Kirjoittaja on Essen päätoimittaja.
urpu.sarlin@evl.fi
Jaa tämä artikkeli: