"Kävely on meditatiivista. Se panee ajatukset liikkeelle ja sopii paastonaikaan", sanoo Sirpa-Maija Vuorinen.
Pääsiäispaasto valmistaa juhlaan, joka ekopaastosta puuttuu
Kristillinen pääsiäispaasto on seitsemän viikkoa luopumista, hiljentymistä ja yksinkertaistamista. Sen jälkeen juhlitaan.
Meneillään oleva ekopaastokampanja kannustaa suomalaisia pohtimaan, miten omilla valinnoilla voi vaikuttaa hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen ja omaan hyvinvointiin. Tämän vuoden teemana on – yllätys, yllätys – ruoka.
Kirkon viides ekopaastokampanja ja pääsiäispaasto kestävät seitsemän viikkoa, tuhkakeskiviikosta pääsiäispäivään eli 10.2.–27.3. Ekopaastossa tehdään sosiaalisessa mediassa paastolupauksia esimerkiksi ruokahävikin vähentämisestä, kasvissyönnin suosimisesta tai lähiruuan valitsemisesta. Tarkkoja ohjeita ei anneta.
Kotivinkin bloggari Olga Temonen on virallisesti mukana ekopaastossa. "Anoppini Babuska on ortodoksi. Hänen kauttaan olen tutustunut perinteiseen kristilliseen pääsiäispaastoon ja kieltämättä siihen liittyvä periaatteellisuus ja kurinalaisuus on kiehtovaa. Tämä ekopaasto ei ole ihan niin kurinalaista vaikka aihe tärkeä onkin. Tavoite on herätellä ja muuttaa asenteita enemmän ympäristöä kuuntelevaan suuntaan", Temonen kirjoittaa Olgan kotona -blogissaan.
Syödäänkö juhlan eväät etukäteen?
Suomen Ekumeenisessa Neuvostossa työskentelevä hallintosihteeri Sirpa-Maija Vuorinen on tutustunut työssään 26 vuoden mittaan kaikkiin suomalaisiin kirkkokuntiin ja monenlaisiin paastokäytäntöihin.
– Edellinen pääsihteerimme, isä Heikki Huttunen ortodoksisesta kirkosta, opetti minulle paljon paastosta. En ole kasvissyöjä, mutta nykyisin valitsen mielelläni henkilöstöravintolassa kasvisaterian ja syön muutenkin paastonaikana kevyemmin, Vuorinen kertoo.
– Paaston ideahan on valmistaa meitä juhlaan. Pääsiäinen on suuri juhla koko kristikunnalle, ei vain ortodokseille.
Tässä taitaakin olla yksi ekopaaston ja pääsiäispaaston ero. Ekopaasto ei huipennu yhtä selkeästi juhlaan. Onko muutenkaan ideaa luopua hyvistä käytännöistä seitsemän viikon jälkeen? Palata tuhlailuun ja ruokahävikkiin?
– Myös hiljainen viikko ennen pääsiäistä on paastonaikaa. Pääsiäisviikko alkaa vasta pääsiäissunnuntaista. Me luterilaisethan helposti syömme juhlan eväät etukäteen. Jo pitkänäperjantaina saatetaan syödä lammasta, vaikka se on juhlaruoka, Vuorinen on huomannut.
Hän myöntää, että seitsemän viikon aikana alkaa tehdä mieli lihaa. Lammasruokia ja muita herkkuja nautitaan sitten pääsiäispyhinä. Ja jos paasto on pitkä, niin pääsiäisaikakin kestää helluntaihin asti.
"Paasto ei ole luterilaisia varten"
Paastonaikaan kuuluu hiljentyminen ja elämän yksinkertaistaminen. Mutta onko paaston ajatus ollut luterilaisille jotenkin hankala?
– Itse olen kuullut monia saarnoja siitä, että paasto ei ole meitä luterilaisia varten, ulkoiseen ei tarvitse kiinnittää huomiota ja paasto on hengellinen käsite. Mutta koskaan ei sanottu, mitä se hengellinen paasto on, Sirpa-Maija Vuorinen sanoo.
Hän kaipaisi ekopaastoonkin vahvempaa hengellistä ulottuvuutta ja ekumeenista kattavuutta.
– Kristilliseen paastoon kuuluu vanhastaan sekin, että kun eletään vaatimattomammin, rahaa säästyy, ja sitten voi auttaa niitä, joilla on vähemmän. Ja kun ruumiin ravintoa tulee vähemmän, hengen ravintoa voi nauttia sen tilalla.
Pitäisikö paastonaikana käydä vaikka enemmän kirkossa?
– Siihen meitä on aina hyvä kehottaa. Keskeistä on hiljentyminen ja lukeminen. Ilman sitä vieressä rapisevaa karkkipussia, naurahtaa Vuorinen, joka kertoo olevansa "mieletön karkinsyöjä".
Sen sijaan monen harrastama somepaasto ei hänelle käy.
– Se olisi tässä työssä sama kuin paastoaisi puhelimeen vastaamisesta tai sähköpostin käytöstä; ei toimi.
– Paasto on kuitenkin hyvin yksityinen asia eikä sillä ole tarkoitus kehuskella. Raamatussakin Jeesus neuvoo, että "kun paastoatte, älkää olko synkännäköisiä niin kuin tekopyhät. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki huomaisivat heidän paastoavan".
Jesajan kirjasta löytyy myös kehotus aktiivisuuteen: "Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut."
Ekopaaston järjestää evankelisluterilainen kirkko yhteistyössä Marttojen ja Kirkon Ulkomaanavun Changemaker-verkoston kanssa. Aikaisemmin mukana ovat olleet myös Suomen ympäristökeskus ja Suomen Ekumeeninen Neuvosto.
Jaa tämä artikkeli: