null Paasto raivaa tietä rakkaudelle

Yhteinen kirkko. Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkko on Maija Loukolan ja Esa Santosen kotikirkko. Kuva: Ville Palonen www.palonen.fi

Yhteinen kirkko. Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkko on Maija Loukolan ja Esa Santosen kotikirkko. Kuva: Ville Palonen www.palonen.fi

Paasto raivaa tietä rakkaudelle

Taiteilijaparin paastonajassa tärkeintä on avautua Jumalan rakkaudelle ja osoittaa välittämistään toisille ihmisille.

Ilmassa on lämmintä ystävyyttä, kun kihlapari Maija Loukola ja Esa Santonen tapaa Tapiolassa sijaitsevassa Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkossa. Tavallaan pieni ortodoksikirkko on Kirkkonummella asuvan Loukolan ja Lohjalla asuvan Santosen yhteinen koti.

”Laulamme molemmat kirkon kuorossa. Olemme myös tutustuneet ortodoksikirkossa, tosin Lohjalla”, pari vuotta sitten kihlautunut pari kertoo.

Kihlaparia yhdistää usko ja musiikki

Loukolaa ja Santosta yhdistää paitsi usko, myös musiikki. Santonen tunnetaan paremmin taiteilijanimellä Sami Kukka. Loukola on hankkinut leipänsä pääasiassa kuvataiteilijana, mutta viime vuosina musiikista on tullut yhä suurempi osa hänen elämäänsä.

Helmikuun puolivälissä ilmestyy Sami Kukan uusi levy, Meidän laulu, jota pariskunta on yhdessä työstänyt. Santonen laulaa ja soittaa kitaraa, Loukola soittaa intialaista bambuhuilua. Keväällä he esiintyvät muun muassa Suomen Kansanmusiikkiliiton kiertueella yhdessä kontrabasisti Ulf Krokforsin kanssa.

”Levyn laulut ovat syntyneet sinä aikana, kun olemme tunteneet toisemme. Sanoitukset ovat aika herkkiä, runollisia ja henkilökohtaisia. Niissä kuuluu uusi elämäntilanteemme”, Santonen kertoo.

Paaston aikaan Jumalan rakkaus täyttää mielen

Kirkon seinämaalauksesta katselee 1700-luvulla elänyt pyhittäjä Herman Alaskalainen, espoolaisten ortodoksien oma nimikkopyhä. ”Tästä päivästä, tästä hetkestä, tästä minuutista rakastakaa Jumalaa yli kaiken”, pyhittäjä kehottaa.

Juuri rakkaus Jumalaan ja toisiin ihmisiin on asia, johon Maija Loukola ja Esa Santonen haluavat keskittyä tänä paastonaikana.

”Paastossa olennaista on se, että Jumalan rakkaus saa täyttää mieleni ja se, miten kohtelen muita ihmisiä. Tärkeintä on raivata pois niitä asioita, jotka estävät rakkautta. Paasto tähtää pysyvään elämänmuutokseen”, Loukola pohtii.

Ruoka ei ole paaston olennaisin asia

Ortodoksisessa kirkossa pääsiäistä edeltävä suuri paasto on kirkkovuoden paastonajoista tärkein. Suuren paaston aikana vietetään erilaisia jumalanpalveluksia ja hiljennytään myös kotona. Tänä vuonna Santonen on odottanut erityisesti sitä, että saa syventyä hiljaisuuteen.

”Toivon, että voimieni mukaan voisin keskittyä yksinkertaiseen elämään ja sen jälkeen kokea pääsiäisen ilon. Myös synnintunnustuksella käyminen on tärkeä asia minulle. On rakkaudellinen tilanne, kun voi toisen ihmisen kanssa käydä läpi omia heikkouksiaan”, hän kertoo.

Ortodoksien paastonaikaan kuuluu myös yksinkertaisempi ruokavalio. Esimerkiksi eläinkunnan tuotteista luovutaan paastosääntöjen mukaan koko 40 päivän ajaksi.

”Ruoka ei kuitenkaan ole olennaisin asia paastossa. Kukin noudattaa paastosääntöjä omantuntonsa ja voimiensa mukaan”, Santonen sanoo.

Uusi tie pyhän kokemiseen

Loukola ja Santonen ovat liittyneet ortodoksiseen kirkkoon vasta reilut viisi vuotta sitten. Molemmat ovat kasvaneet luterilaisessa kodissa.

Loukolalle tutustuminen ortodoksiseen perinteeseen avasi uudella tavalla oven pyhän kokemiseen. Sitä ennen hän oli käynyt lähinnä joulukirkossa. Hengellisyys liittyi hänen mielessään taiteeseen ja luontoon.

 

Ystävyys ei häviä, vaikka elämäntilanteet muuttuvat.” -Esa Santonen

 

”Eräs ystäväni pyysi minua mukaansa Uspenskin katedraalin vigiliaan. Siellä koin armon kyyneleet. Itkin pois murhetta, joka vaihtui ilon kyyneliin. Vähitellen ortodoksisesta kirkosta tuli hengellinen kotini”, hän kertoo.

Santonen puolestaan oli nuorena aktiivinen luterilaisen seurakunnan jäsen. Aikuisena yhteys kirkkoon katosi, mutta usko säilyi.

Vaikea elämäntilanne sai Santosen kaipaamaan jälleen Jumalan läheisyyttä. Yllättävästi uusi yhteys löytyi pienessä kainuulaisessa Kuivajärven tsasounassa, jossa hän vieraili tuttaviensa kanssa.

 

Kaikkein tärkeintä on, että tekee parannusta omalla kohdallaan eikä yritä muuttaa toista ihmistä." -Maija Loukola

”Hirsirakennuksessa oli koolla vain pappi ja muutama mummo. Jokin siinä tilanteessa kolahti. Kun omat sanat olivat lopussa, oli hyvä jäädä toistelemaan valmista rukousta: Herra armahda”, Santonen kertoo.

Kotiin palattuaan Santonen osallistui ristin kumartamisen palvelukseen Lohjan ortodoksikirkossa. Kaikki kumartuivat vuorotellen maahan saakka ja suutelivat ristiä. Pappi teki ristinmerkin jokaisen otsaan. Muisto saa vieläkin kyyneleet Santosen silmiin.

”Se meni luihin ja ytimiin. Olin ennen nauranut tällaisille asioille, ja juuri ne koskettivat”, hän sanoo.

Ystävyys ei vaadi mitään

Lähimmät ihmissuhteet ja erityisesti parisuhde ovat Maija Loukolalle ja Esa Santoselle se alue, johon paaston aika tuo suurimman haasteen.

”Kaikkein tärkeintä paastossa, ystävyydessä ja rakkaussuhteessa on, että tekee parannusta omalla kohdallaan eikä yritä muuttaa toista ihmistä”, Loukola miettii.

”Rakastavaisten ystävyys joutuu kovemmalle koetukselle kuin mikään muu ystävyys. Siinä ollaan enemmän toisen iholla sekä hyvine puolineen että puutteineen”, Santonen jatkaa.

Ystävyys merkitsee pariskunnalle rakkautta, välittämistä, luottamusta ja sitä, että vaikeinakin aikoina joku kulkee rinnalla. Molemmilla on muutamia läheisiä, pitkäaikaisia ystäviä ja uudempia, yhteisiä ystäviä.

”Ystävyys ei häviä, vaikka elämäntilanteet muuttuvat. Ystävyys ei vaadi mitään, se vain on. Vanhojen ystävien kanssa erityisen mukavaa on se, että kaikki yhdessä koettu on tavatessa läsnä selittelemättä”, Santonen pohtii.

Loukola ja Santonen ovat huomanneet iän myötä tarvitsevansa omaa tilaa ja yksityisyyttä. Enää rakkaus ei merkitse symbioottista yhdessäoloa, jatkuvaa yksimielisyyttä eikä edes sitä, että toisen kanssa jaettaisiin aivan kaikki. Silti voi olla toiselle ja hänen tunteilleen läsnä.

”Sekä parisuhteessa että ystävien kanssa on tärkeää tunnustella, mihin kaikkeen toinen haluaa osallistua minussa. Toki ihmissuhteissa on tarpeen myös uhrautua voimiensa mukaan. Oikeastaan vain Jumalan kanssa ihminen voi jakaa aivan kaiken”, Loukola sanoo.

Kuka?

Esa Santonen, 55-vuotias muusikko, lauluntekijä ja musiikkialan opettaja. Kolme lasta, neljä lastenlasta.

Maija Loukola, 48-vuotias kuvataiteilija, muusikko ja musiikkiterapeutti. Yksi tytär.

Mitä?

Kihlapari, joka tekee yhdessä musiikkia.

Missä?

Santonen asuu Lohjalla, Loukola Kirkkonummella. Molempien kotikirkko on ortodoksinen Pyhittäjä Herman Alaskalaisen kirkko Tapiolassa.

Jaa tämä artikkeli: