Paastoaskel 7
Pääsiäispaasto on yksityinen matka, jolla on yhteinen päämäärä: halu keskittyä olennaiseen ja päästä lähemmäs Jumalaa. Nyt on aika nähdä hyvät asiat.
Entä jos heittäytyisin lapsen lailla kirkon yhteisen uskon kantamaksi? Kuolema on, mutta sillä ei ole viimeistä sanaa. Ihminen on epätäydellinen ja erehtyväinen olento, mutta hänet toivotetaan tervetulleeksi kotiin. Usko horjuu ja joskus pettääkin täysin, mutta Jumalan luona meidän puolestamme rukoillaan.
Meille sanotaan: tee enemmän ja: yritä paremmin, mutta Kristus katsoo meitä ja sanoo: ”Tulkaa ja levähtäkää vähän.” En täytä mittaa omissakaan silmissäni, mutta hän toistaa kärsivällisesti: ”Minä rakastan sinua.”
Entä jos katsoisin, mitä elämästä tulee ja millaiseksi olo kääntyy, kun annan toivolle tilaa. Toivolle, joka voittaa kaikki todennäköisyyslaskelmat. Toivolle, jonka varassa voin tervehtiä jokaista aamua: Minä elän ja tämä on hyvä päivä.
Marja Kuparinen
Jaa tämä artikkeli: