Hetki. Aamukahvilla voi koota ajatuksensa.

Paastoon

• 04.02.2013 15:54

Laskiainen – perinteisesti iloinen ja riehakas talvipäivä – mäenlaskua, hernerokkaa ja laskiaispullia.

Sitten arkinen tuhkakeskiviikko, josta alkaa paastonaika.

Keittiön pöydällä on violetti pellavaliina. Kodin asukas kertoo, että hän ottaa liinan esille aina tuhkakeskiviikkona, niin kuin joululiinan joulun alla. Liina muistuttaa häntä paastosta jokaisena paastonajan aamuna, neljänkymmenen päivän ajan. Siitä hänen tavallisiin arkipäiviinsä tulee jotain erikoista. Toisenlaista sisältöä.

Aamukahvia juodessa liina muistuttaa naista hiljaisesta hetkestä. Siitä on tullut hänelle tärkeä. Joko olla vain tai koota ajatuksiaan. Ja rukoilla, jos ei muuta, niin että mustaisi ja osaisi olla lähimmäinen, edes yhdelle ihmiselle päivän aikana.

Se on hänen paastoaan.

Joskus hän huomaa oman päivänsä kirkastuneen siitä hyvästä, mitä joku toinen on hänelle osoittanut, pienestäkin. Miksi ei siis hänkin vuorollaan! Monesti hänen mieltään kuitenkin vihlaisee, kun huomaa oman itsekkyyden menneen lähimmäisen edun edelle.

Nainen silittää liinan karheaa pintaa. Hän kertoo miettineensä paaston olemusta, erityisesti sitä, ettei paastosta saisi tulla itsetarkoitus vaan että siinä korostuisi keskinäinen jakaminen, kristityn perustehtävä.

Hänestä paasto voisi olla vastaveto itsekkyydelle, meidän omimmalle ominaisuudellemme. Siksi naista puhuttelee liinan violetti, joka värinä muistuttaa katumuksesta.

Katumus. Mutta on myös anteeksianto, armo ja rakkaus.

Eeva Hurskainen

Laskiaissunnuntai (Esto mihi)