Paavi Johanna: Äiti, jolla on mukavaa, ei ole ihan oikea äiti
Vanhemmuudessa on paljon turhaa painolastia, joka kuormittaa vanhempia ja vanhemmuutta suunnittelevia. Lempikirjani Äitikortin viesti on edelleen ajankohtainen. Vanhemmuuden ei tarvitse olla perfektionistista ja kauheaa.
Ensimmäinen kirja, jonka luin lapsemme ilmoitettua tulostaan oli Anu Silfverbergin Äitikortti. Äitikortti on upea. Se tarkastelee äitiyteen liittyviä tunkkaisia ihanteita ja turhaa painolastia analyyttisesti ja hauskasti. Aihe on relevantti edelleen. Vanhemmuus näyttäytyy jopa niin rasittavana ja totaalisena, että mielikuvan perusteella lykätään perheen perustamista (HS 27.9.).
Ymmärrän tätä hyvin. Minuakin kauhistutti, mutta yritin järkeillä, että ei se elämä voi aivan minun tahdostani riippumatta muuttua kokonaan tuntemattomaksi. Eikä se muuttunutkaan. Nyt kun olen ollut äiti jo jonkin aikaa, on aika osoittaa kunnioitusta: tämä on tribuutti Äitikortille.
Pelottelu
Kun lapsemme oli mahassa, alkoi varoittelu. ”Nauttikaa nyt vielä kun voitte.” ”Nuku varastoon.” ”Parisuhde joutuu koville, mutta kyllä se joskus vuoden jälkeen helpottaa.”
Kun lapsi oli noin kolmen kuukauden ikäinen ja nukkui ja voi ihan hyvin, sama jatkui. ”Nauttikaa nyt, kyllä niitä ongelmia vielä tulee.” ”Neljän kuukauden/puolen vuoden/kahdeksan kuukauden ikäisillä on usein se ja se hankala vaihe.” Odotamme vain milloin ruvetaan pelottelemaan murrosiällä.
Useampi ystäväni on kertonut samanlaisesta pelottelusta ja varoittelusta ja siitä, kuinka yllättävää on, kun elämä lapsen kanssa ei olekaan ihan täyttä helvettiä joka hetki. Olemme päätelleet, että äitiyden kuuluu olla hankalaa. Äiti, jolla on mukavaa, ei välttämättä ole ihan oikea äiti.
Perfektionismi
Perfektionistinen äitiys kukoistaa varsinkin somessa samanmielisten seurassa. Esimerkkinä imetystukiryhmä: On parempi laittaa itsensä ihan mihin tahansa solmuun ja herätä yöllä 20 kertaa, kunhan imetykseen ei kohdistu pienintäkään riskiä. Mielenterveydestä viis. On myös ongelmallista, jos lapsi on esimerkiksi synnytyslaitoksella saanut yhden kerran korviketta, koska tällöin ei voi sanoa täysimettäneensä.
Oma lukunsa ovat huono äiti -vitsit. Kun äidit vitsailevat olevansa huonoja äitejä, se tarkoittaa, että lapselle on tarjottu einesruokaa tai koti on sotkuinen. Vitsit paljastavat, että hyvä äitiys on ihmisten mielissä yhtä kuin perfektionismi. Ja se ei ole hauskaa ollenkaan.
Kaikilla äideillä ei ole äitikorttia
Kun kerron kohtaamalleni uudelle ihmiselle, että minulla on lapsi, seuraa ihmetystä siitä, että olen töissä vaikka lapseni on niin pieni. Tällöin joko käy ilmi, että lapsen toinen äiti on kotona, tai ihminen päätyy siihen luuloon, että minulla on mies, joka on lapsen kanssa kotona. Kummin vain, olen jo pudonnut Oikean Äitiyden kelkasta, olen se vähän erilainen äiti. Äitikortin kyseenalainen voima mielipiteiden oikeuttajana perustuu äitiyden vuosituhantisille kasaantuneille merkityksille, joihin muun muassa kuuluu se, että äiti on lapsen ensisijainen huoltaja. Joten jos minulla äitikorttia on, se on pieni. Onneksi niin. Ei tule kiusausta heilutella sitä sopimattomissa paikoissa.
Paavi Johanna on ristiriita itsessään, mutta se ei estä häntä lausumasta kuvitteelliselta korokkeeltaan lähes jumalallisia totuuksia.
Jaa tämä artikkeli: