Paavi Johanna: Avioliittokysymyksessä on valittava joko synti tai siunaus
Ratkaisu kirkon avioliittokysymykseen riippuu siitä, pidetäänkö homoutta syntinä vai ei. Jos ei pidetä, homo- ja heteropareja ei erota toisistaan muu kuin tottumus. Jaarittelu perinteistä ja lisääntymisestä voidaan unohtaa.
Suomen luterilaisessa kirkossa ollaan käsitteenmäärittelytehtävän edessä. Pitäisi miettiä, mitä kristillinen avioliitto tarkoittaa, tarkemmin sanoen keitä se koskee. Voiko samaa sukupuolta olevien avioliitto olla kristillinen avioliitto? Vihkiikö kirkko vai ei?
Käsitteenmäärittelytehtävä edellyttää perusteellista keskustelua avioliiton teologiasta ja kirkon suhtautumisesta samaa sukupuolta oleviin pareihin. Paavi Johanna osallistuu täten keskusteluun. Kannanotto ei tosin ole virallisesti paavillisen erehtymätön, koska Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa kirkolliskokous päättää. Tsemppiä heille.
On aloitettava kiinnittämällä huomiota premisseihin, siis taustaoletuksiin. Kristillisessä kontekstissa sivuuttamaton taustaoletus on se, miten suhtaudutaan eräisiin homoseksuaalisen toiminnan tuomitseviin raamatunkohtiin. Siis onko homous syntiä vai ei.
Jos homoutta pidetään syntinä, on aivan älyllisesti rehellinen ja johdonmukainen ratkaisu päätyä siihen, että tätä syntiä ei tule toteuttaa. Tällöin avioliitto samaa sukupuolta olevien välillä ei luonnollisesti sovi kuvioon. Tätä rehellisyyttä on toteuttanut esimerkiksi Päivi Räsänen. Olen hänen kanssaan eri mieltä, mutta arvostan hänen johdonmukaisuuttaan. Hän sanoo synniksi sen mitä syntinä pitää eikä rupea lässyttämään naisen ja miehen välisestä avioliitosta välttyäkseen ikävältä palautteelta.
Jos homoutta puolestaan ei pidetä syntinä, mikä näyttää olevan kirkossa jo valtavirtaa, ratkaisu avioliittokysymykseen on yksinkertainen. Silloin ei tule kysyä ”Miksi homoja pitäisi vihkiä?” vaan ”Millä ihmeen perusteella samaa sukupuolta olevat pariskunnat ovat toisarvoisia pariskuntia, joita ei pitäisi vihkiä?” Jos syntiaspektia ei ole, homo- ja heteropareja ei erota toisistaan mikään muu kuin tottumus. Ja se on huono peruste kieltää joltain ryhmältä yhdenvertainen kohtelu, saati siunaus Jumalan kasvojen edessä. Varsinkin siunauksen kieltäminen huonoin perustein on rumaa hengellistä vallankäyttöä.
Ikävä kyllä näitä taustaoletuksia ei tuoda keskustelussa juuri koskaan esiin. Jaaritellaan avioliiton perinteestä ja yhteisistä biologisista jälkeläisistä ja siitä kuinka me olemme kaikki syntisiä. Samalla yritetään olla pyllistämättä kenellekään ja menettämättä jäseniä ja sanotaan, että kyllä kirkossa arvostetaan samaa sukupuolta olevia pareja ja sateenkaariperheitä. Mutta tällä kaksinaamaisuudella ei huijata ketään. On valittava synti tai siunaus ja elettävä seurausten kanssa.
Paavi Johanna valitsee siunauksen.
Paavi Johanna on ristiriita itsessään, mutta se ei estä häntä lausumasta kuvitteelliselta korokkeeltaan lähes jumalallisia totuuksia
Jaa tämä artikkeli: