Paavi Johanna: Joulu muistuttaa, että hyvällä on viimeinen sana

Paavi Johanna: Joulu muistuttaa, että hyvällä on viimeinen sana

Kristinuskon syvin viesti on, että pahoistakin tapahtumista huolimatta hyvällä on viimeinen sana. Tätä juhlitaan myös jouluna.

Taas on tapahtunut pahoja. Syyriassa. Berliinissä. Kaikkialla maailmassa, siellä, missä ihminen vahingoittaa toista. Pahuudesta puhuminen on käynyt harvinaiseksi relativistisen ja psykologisen maailmankuvan aikana, mutta välillä se iskee silmille. Vaikka maailma on muuttunut monin tavoin paremmaksi, pahuus ei ole hävinnyt.

Pahuuden iskiessä silmille uskonto tuntuu harvinaisen relevantilta. Juuri mikään muu ei käsittele pahuutta yhtä syvällisesti ja tunteita puhuttelevalla tavalla kuin uskonto. Uskontojen viesti on pääsääntöisesti, että pahuus ylitetään ja hyvällä on viimeinen sana. Kristinuskossa tätä alleviivaa tarina Jeesuksen syntymästä, elämästä ja kuolemasta.

Tarina kuuluu näin. Kun Jeesus syntyi, maailman pahuuden keskelle tuli valo. Itse Jumala tuli tänne pienenä vauvana ja aikuistuttuaan opetti, että Jumalan valtakunta, jokin aivan toisenlainen todellisuus, on lähellä. Pahan vallassa oleva maailma ei kuitenkaan sietänyt sitä vaan tappoi hänet, mutta hän nousi kuolleista ja osoitti olevansa pahan valtaa suurempi. Hänellä, Jumalalla, hyvyydellä on viimeinen sana. Todellisuus on pohjimmiltaan hyvä.

 

Meissä on syvällä toivo siitä, että hyvä on lopullista, paha väliaikaista. Se saa meidät myös tavoittelemaan hyvää.

 

Onko tarina täsmälleen totta, vai kertooko se enemmän meistä, jotka pidämme tätä tarinaa yllä sukupolvesta toiseen? Sillä ei välttämättä ole kauheasti väliä. Jo se, että se kertoo meistä, on arvokasta. Me janoamme onnellisia loppuja. Meissä on syvällä toivo siitä, että hyvä on lopullista, paha väliaikaista. Se saa meidät myös tavoittelemaan hyvää.

Joulun sanoma valon saapumisesta maailmaan yhdistyy toivoon kärsimyksen loppumisesta. Monissa joululauluissa sanoitetaan tätä luovilla tavoilla. Oma suosikkini on adventtivirsi ”Oi saavu jo, Immanuel” (Vk 933), jossa sanotaan: ”Jo pahan valta muserra ja suojaa meitä, puolusta. Pois syvyydestä meidät vie, niin että valoon johtaa tie.” Ja heti tämän toiveen jälkeen tulee julistus: ”Nyt riemuitkaa!” Toivonne ei ole turha!

Tämä on maailma, jossa joku tappaa rekkakuskin ja ajaa tämän rekan väkijoukon keskelle tappaakseen vielä lisää ihmisiä. Maailma, jossa pommitetaan, kidutetaan ja raiskataan. Se on sydäntä raastavan kauheaa. Mutta tänäkin vuonna tulee joulu, yhteinen kalenteriin merkitty muistutus siitä, että paha on jo voitettu. Kirkon usko kannattelee luottamusta siihen, että kauheudet loppuvat, vaikka emme vielä tiedä tarkalleen miten. Kärsivät vapautetaan ja pahantekijät armahdetaan. Nyt riemuitkaa!

Jaa tämä artikkeli: