Paavi Johanna: Mutta en niin kuin kirkko opettaa
On paljon hyviä syitä olla uskomatta niin kuin kirkko opettaa, mutta kristinusko ei onneksi ole niin typerää kuin miltä välillä näyttää
Kun ihmisiltä kysytään heidän uskonnollisuudestaan, iso osa vastaa että uskon joo, mutta en niin kuin kirkko opettaa. Toinen samansuuntainen ja yleinen vastaus on, että olen kiinnostunut henkisyydestä mutta en uskonnoista. Englanniksi tämä maailmankatsomuksellinen identiteetti on napakimmin nimetty: spiritual but not religious.
Kirkollisessa mediassa on säännöllisin väliajoin ollut juttua tästä porukasta. Jutuissa on joko vähän avuton tai ylenkatsova sävy. Että tuollaista kevyttä pintauskonnollisuutta ja uskontoshoppailua, kaikenlaista outoa, mitähän se oikein edes on. Ilmiötä tarkastellaan tukevasti oman oikeassa olevan kirkollisen kuplan sisältä; kauhistellaan tai ihmetellään, ei yritetä ymmärtää aiheena olevien ihmisten omilla ehdoilla.
Nämä jutut ovat aina ärsyttäneet minua aika lailla, koska olen itse poistunut kirkollisesta kuplasta kerran jos toisenkin. Olen tavannut paljon näitä ”henkisiä mutta ei uskonnollisia” ja ollut sellainen itsekin. Olen meditoinut vuosikaudet, ollut eri suuntausten retriiteillä, lukenut pinoittain eri traditioihin pohjautuvia ja pohjautumattomia henkisyyttä käsitteleviä kirjoja. Tämä kaikki on ollut erittäin vakavaa Jumalan valtakunnan etsintää, niin minulle kuin kohtaamilleni ihmisille. Ärtymys nousee tästä: on melkoisen tekopyhää arvostella pinnallisuudesta näitä ihmisiä, kun omassa kirkossa tullaan paikalle kerran vuodessa jouluna.
On paljon hyviä syitä olla uskomatta niin kuin kirkko opettaa. En minäkään uskoisi, jos en olisi opiskellut teologiaa – kristityksi identifioitumiseni mahdollistuu pelkästään sillä, että olen ymmärtänyt kuinka monimuotoinen kristinusko on. Kirkko opettaa varsin epämääräisesti. Riparilla kerrotaan teoreettiset perusteet, joista unohtuu vähintään puolet. Saarnoissa kuulijat oletetaan useimmiten vähä-älyisiksi. Kristinuskon ytimen eli sovitusopin yleisin tulkinta on ahdistava. Eikä tradition rikkautta pidetä esillä.
Henkisille mutta ei uskonnollisille haluan sanoa, että kristinusko ei ole niin typerää kuin miltä se useimmiten vaikuttaa. Suosittelen perehtymistä erityisesti kristilliseen mystiikkaan, hiljaisuuden liikkeeseen ja syvämietiskelyyn. Siellä Jumala otetaan tosissaan ilman tosissaan olemiseen usein liitettyä ahdasmielisyyttä. Päinvastoin, Jumalan tunteminen avartaa mielen.
Jaa tämä artikkeli: