Paavi Johanna: Onko sukupuoli niin häilyvä, että sitä on puolustettava pahalta koululta?
”Kyllä tytöt ovat tyttöjä ja pojat poikia” on oikeastaan hämmentävä reaktio koulun tasa-arvosuunnitelmiin. Mitä se kertoo sanojan sukupuolikäsityksestä?
Kiitos parjattujen klikkiotsikoiden, minäkin olen viime päivinä lueskellut Opetushallituksen julkaisua. Sitä ei olekaan tullut tehtyä sitten opettajakoulutuksen. Tässä kohutussa Tasa-arvotyö on taitolaji –julkaisussa silmiini pisti se, että oppaassa mainitaan sana essentiaalisuus. Sukupuolen ollessa kyseessä termillä viitataan ”tyttöjen ja poikien lähtökohtaisia eroja korostavaan ajattelutapaan”. Ja tähän halutaan oppaassa ottaa etäisyyttä, vaikka biologisia eroja ei kokonaan kielletäkään.
Kiitos Opetushallitukselle sen julkituomisesta, kuinka syvissä filosofisissa vesissä tässä uidaan. Kysymys essentialismista ei ole mikään vähäpätöinen asia. Siitä on kyse todella monissa keskusteluissa, jotka koskevat sukupuolta, eri ihmisryhmiä, ihmisten ominaisuuksia ja niin edelleen. Essentialismi tarkoittaa pääpiirteissään sitä, että jokin asia on sisäsyntyisesti, muuttamattomasti jonkinlainen. Naiseus on luonnostaan yhdenlaista, mieheys toisenlaista.
Näyttäisi siltä, että essentialistinen sukupuolikäsitys on paistanut esiin monissa reaktioissa tällä viikolla. Vakuutellaan hätääntyneinä että ”kyllä tytöt ovat tyttöjä ja pojat poikia!” – mutta mitä tarkoittaa, että tyttö on tyttö ja poika on poika? Mikä on tyttönä tai poikana olemisen sisin olemus? Ja miksi tätä mystistä olemusta täytyy puolustaa niin vimmatusti? Eikö puolustaja tule oikeastaan myöntäneeksi, että sukupuoli on jotenkin häilyvä, jos esimerkiksi koululla on mahdollisuus hämärtää se?
Todellisen essentialistin pitäisi itse asiassa olla rauhallisin mielin sukupuolikeskustelun tuoksinassa. Jos sukupuolessa tosiaan on jotain arvokasta ja sisäsyntyistä, sen ei luulisi vahingoittuvan siitä, että sitä ei ihan jatkuvasti pönkitetä. Ja siitähän tässä on kyse. Koulu ei ole kieltämässä sukupuolen olemassaoloa, vaan se pyrkii vähentämään turhaa pönkittämistä, eli kategorisointia ja ihmisen ennalta määrittelyä sukupuolen perusteella.
Keskustelun kiihkeydestä päätellen harva meistä on todellinen essentialisti. Me kaikki jaamme jossain määrin sen käsityksen, että sukupuoleen, sen ilmaisuihin ja sen tuottamiin rajoituksiin vaikutetaan myös sosiaalisesti.
Mitä me teemme tällä vaikutusvallalla? Essentialistisiin sukupuolikäsityksiin vetoaminen ilman perusteluja on pään työntämistä pensaaseen, sillä siinä sekä kieltäydytään määrittelemästä sukupuolta itse että kuitenkin määritellään sitä erittäin voimakkaasti. Ei tunnusteta omaa toimijuutta. Ehkä siksi, että toimijuuden tunnustamiseen sisältyy vastuu, ja moni meistä näyttää haluavan vältellä vastuuta.
Onneksi koulu, tulevaisuuden toivo, ei välttele.
Jaa tämä artikkeli: