Pakoa. Kiusaukseni on palata tietämättömyyteen. Kuva: Katri Saarela/Instagram: Kutriart
Paha kiusaus
Raamatun alkulehdillä on kristinuskon myyttisistä kertomuksista kiehtovin, tarina siitä, miten paha tuli maailmaan. Kertomuksen konna on saanut maksaa tuhmuudestaan kallista hintaa näihin päiviin saakka: vasta viime vuosikymmeninä nainen on noussut rangaistun roolistaan. Hänhän se oli, joka ei totellut Jumalaa ja vietteli myös pahasta mitään tietämättömän miehen.
Minua ei kuitenkaan kiinnosta kiellettyyn hedelmään tarttuvan syyllisyys. Minua kiinnostaa se, mitä hedelmän puraisemisesta seuraa.
”Niin pian kuin syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan”, kertoo tarinan käärme naiselle. Ja vaikka hedelmät näyttivät maukkailta, eniten niissä houkutteli naista juuri se, että ne antoivat ymmärrystä.
Haloo, hyvä Jumala! Mitä vaarallista on ymmärryksessä? Eikö juuri se ole ihmisten kesken tarpeen?
Hädin tuskin olen tivannut vastausta, kun huomaan miettiä, minkä nuo kielletyn hedelmän syöjät kertomuksessa menettivät. He menettivät viattomuutensa, harmittoman tietämättömyytensä siitä, mitä kaikkea maailmassa on.
Nostan katseeni heidän tarinastaan ja katselen omaani. Ahneuden ja ohittamisen risukossa ei paratiisilta näytä. Minun pahin kiusaukseni ei kuitenkaan ole ahnehtia tai ohittaa. Minun pahin kiusaukseni on väistää vastuutani pahasta ja haluta tietämättömyyden paratiisiin takaisin.
Kaisa Raittila
1. paastonajan sunnuntai (invocavit)
Jeesus, kiusausten voittaja Väri: violetti tai sininen
Valo: kaksi kynttilää
Teksti: Ps. 91: 1–4, 11–12; Jes. 1: 16–20 tai 1. Moos. 3: 1–7 (8–19);
Hepr. 2: 9, 17–18; Mark. 1: 12–13
Jaa tämä artikkeli: