Paha, pahempi, nuoriso
Maaret Kallio: Pillihousut ja nahkatakki. Goottivaatteet. Lävistyksiä, missä ties. Pullamössösukupolvi. Nettiriippuvaiset. Minihameiset. Kurittomat. Kapinalliset. Humalaiset haistattelijat. Lökäpöksyiset skeittailijat.
Nuoret.
Vaikka nuoriso muuttuu ja vaihtuu, yksi asia ei muutu: nuoriso hämmentää ajasta toiseen. Nuoret ovat sukupolvesta riippumatta se yhteiskunnan ryhmä, joka jaksaa paheksuttaa, kauhistuttaa ja puhututtaa.
Ärsyttääkö nuorissa heidän ennakoimattomuutensa, kykynsä nähdä terävästi ja protestoida auktoriteettia vastaan? Täti ja Setä Tärkeä nostavat päätään ja miettivät, miten kurittomat nuoret saadaan jälleen nuhteeseen. Miten heidät saadaan noudattamaan meidän sääntöjämme meidän tavallamme. Kuinka kaikki oli ennen niin toisin!
Silti samanaikaisesti nuoruuteen on kova tunku sekä lapsuudesta että aikuisuudesta. Nuoret mielletään kauniiksi, kansainvälisiksi, it-taitoisiksi, uskaliaiksi ja vetovoimaisiksi. Lapset haluavat nuoriksi pikakelauksella ja aikuiset kylpevät tyytyväisyydessä, kun kehuja satelee nuorekkuudesta tai jonkun luullessa heitä lastensa sisaruksiksi.
Lenkkipolkuni varrella lukee tunneliin töherretty iso teksti: ”Ne, jotka kritisoivat tätä sukupolvea, unohtavat, ketkä sen kasvattivat.” Nuoruuteen kuuluu kapinaa – ja onhan meitä aikuisia syytäkin välillä ravistella.
Heikko on sen aikuisen auktoriteetti, joka turvautuu uhkailuun tai nöyryyttämisellä kasvattamiseen. Tosiasiassa aikuiselle on usein kertynyt elämänkokemusta ja tietoa. Elämää on vuosien takaa helpompi nähdä kauemmaksi. Toisaalta aika on muokannut monen aikuisen kyyniseksi, ilkeäksi, unelmiin uskonsa menettäneiksi.
Nuorella on oikeus saada roppakaupalla tilaa kasvaa omanlaisekseen ihmiseksi aikuisten siipien suojissa. Kohtaamisen onnistuminen vaatii molemmilta laskeutumisen vuoropuheluun. Rauhoittumista toisen vierelle, ei yläpuolelle, eikä nuijittavaksi. Kohtaamisessa aikuisen ajatukset ja arvot ovat nuorelle helpommin välitettävissä, kuten myös nuoren tuoreet tuulahdukset ja tärkeät tunteet vahvemmin kuulluiksi. Nuorten kanssa työskentelevänä voin taata, että usein on oppijana myös aikuinen.
Pian nuoret kasvavat aikuisiksi ja ovat jo kohta kauhistelemassa uusia nuoria. Vai olisivatko jopa meitä viisaampia? Toivottavasti.
Jaa tämä artikkeli: