Paha Pastori saarnaa: Iäkkäät maalaiset päättävät Stadin ravintoloista
Eniten sieppaa se, kun ravintola-alan asioita kommentoivat ne, jotka ovat viimeksi käyneet ulkona silloin, kun yökerhoissa piti tuopin kanssa tilata ruokaa.
Aloitin työnteon 12-vuotiaana jakamalla mainoksia. Tuoreessa muistissa on vielä, kuinka poljin polkupyörällä ja jaoin mainoksia syyssateen piiskatessa kasvojani.
Sittemmin olen ollut raksoilla, muuttomiehenä, paistanut burgereita, siivonnut, ollut kuntosalin respassa, likipitäen jokaisella mediaympyrän osa-alueella sekä seurakunnissa mm. nuoriso-ohjaajana ja kesäteologina.
Näistä työpaikoista huolimatta minua on eniten määritellyt ravintola-ala, sillä olen työskennellyt 20 vuotta portsarina. Se on ollut uskomattoman upea näköalapaikka ihmiselämään ja sen iloisempaan kuin myös nurjempaan puoleen.
Koska minä en harrasta tällaista, niin eipä tarvitse muidenkaan. Ah, niin suomalaista."
Viime vuosien aikana olen seurannut kauhun vallassa keskustelua siitä, kuinka anniskelulupia kiristetään ja ravintola-alaa ajetaan entistä ahtaammalle mm. veronkorotuksilla. Eniten sieppaa se, että alan asioista päättävät ja niitä kommentoivat 50−70-vuotiaat henkilöt, jotka ovat viimeksi käyneet ulkona silloin, kun yökerhoissa piti tuopin kanssa tilata ruokaa ja pokelta sai vuokrattua pikkutakin ja kravatin.
”Kyllä tolkun tallaajan pitää olla nukkumassa jo klo 22 eikä riekkua yömyöhään!”, on se tuttu ja turvallinen suomalainen perustelu otettaessa kantaa ravintoloiden aukioloaikoihin. Koska minä en harrasta tällaista, niin eipä tarvitse muidenkaan. Ah, niin suomalaista.
Tyhmempikin tajuaa, että maaseutujen keskustalaisilla ja kristillisdemokraateilla ei ole kompetenssia puhua mitään esim. Helsingin yökerho- tai ravintolakulttuurista. He eivät kyseisiä palveluja käytä, joten miksi he oikeastaan saisivat osallistua niitä koskeviin päätöksiin?
Usein asiasta puhuttaessa lauotaan väitteitä, että alan kiristäminen olisi jotenkin kirkasotsainen, kansanterveydellinen teko. Ei muuten ole. Ravintola-alan syrjiminen ja nurkkaan ajaminen vie enemmän ja enemmän työpaikkoja mm. nuorilta, jotka voisivat työllistyä edes jonnekin esimerkiksi opiskelujensa aikana/jälkeen, kun omalta alalta ei välttämättä löydy töitä.
Jotenkin kukaan ei tunnu käsittävän sitä, että alan päälle sylkeminen ei riipaise vain ravintoloiden omistajia ja niiden henkilökuntaa, vaan liipaisimella on todella laaja kattaus ihmisiä eri aloilta: taksikuskit, keikkailevat muusikot, valomiehet, portsarit, kokit… Lista jatkuu ja jatkuu.
Pahimmassa skenaariossa työttömiksi jääneet ravintola-alan ammattilaiset syrjäytyvät ja saattavat jopa itse tarttua pulloon, jolloin viimeistään nämä Jeesus mielessä tehdyt kansanterveydelliset päätökset ampuvat itseään jalkaan.
(Tätä kirjoittaessa soi JVG:n 247365.)
Jaa tämä artikkeli: