Paha Pastori saarnaa: Klikkaa mua!
En enää avaa iltapäivälehtien sivuja netissä. Päätös on osoittautunut todella vapauttavaksi ja vaikuttanut psyykeen positiivisesti.
Jokaisella meistä on se yksi kaveri, jonka jutut ovat aina enemmän tai vähemmän väritettyjä. Jutut ovat kyllä tavallaan hauskoja ja viihdyttäviä, mutta kusettaminen on kusettamista, oli sitä enemmän tai vähemmän.
Ajan myötä sitä oppii suhtautumaan kyseisen kaverin juttuihin naureskellen ja varauksella, sillä mihinkään mitä ko. henkilö sanoo, ei pysty luottamaan, sillä kaikessa on sitä Amerikan lisää. Jos henkilö X sanoo, että ulkona on kaunis ilma, pitää katsoa ulos ja varmistaa, pitääkö väite paikkansa. Suomalainen lehdistö on muuttumassa juuri tällaiseksi tyypiksi.
Journalismin suuntaa ja sisältöä säätelevät nykyään klikkaukset. Karrikoidusti voidaan sanoa, että enemmän klikkauksia, enemmän rahaa kirstuun. Klikkihuoraus on toimittajien ammattitermistöstä suuren yleisönkin suuhun iskostunut ilmaisu sille, kun tikusta tehdään asiaa. Otetaan asia, jolle luodaan mahdollisimman myyvä otsikko, joka saa lukijat klikkaamaan uutista. Toisin sanoen, anteeksi ranskani, kääritään paska vetävään käärepaperiin.
'Huoltoasemilla järjetön myyntihitti – suurin osa asiakkaista ostaa tämän tuotteen joka kerta' (mtv.fi, 26.5.2016) Oikea vastaus: kahvi."
Suomalaisten nettisivustojen viikkolukuja mittaavan TNS Gallupin viikon 22 TNS Metrix -listauksen mukaan klikkipelin kärjessä ovat Suomen kaksi suurinta iltapäivälehteä. Paalupaikkaa pitää hallussaan Ilta-Sanomat yli 1,9 miljoonan viikkotavoittavuuslukemalla, kun hopealle yltäneen Iltalehden viikkotavoittavuuslukema oli vajaat 1,8 miljoonaa.
Lukijoista käytävän taistelun koventuessa raflaavan sisällön tuottamisen määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Klikkihuoraus, joka alkoi muutamia vuosia sitten hellyttävän leppoisasti, on muuttunut kuvottavaksi juoksukilpailuksi, jossa aliarvioidaan lukijoiden älykkyyttä. Siinä ei ylisanoja, kaikesta vapauttavaa kysymysmerkkiä tai cliffhangereita säästellä. Enää ei mitata laatua, vaan määrää.
Vai miltä kuulostavat seuraavanlaiset otsikot ja niiden takana olevat todelliset uutiset:
”Patrik Laine kertoi pituutensa reippaasti yläkanttiin” (iltalehti.fi, 5.6.2016) Oikea vastaus: noin kolme senttimetriä.
”Inha pirulainen tunkeutui Suomen pihoille, voi aiheuttaa jopa näön menetyksen - IL: Nyt on kiire hävittää se” (talouselama.fi, 4.6.2016) Oikea vastaus: Jättiputki.
”No nyt oli kiire: mies ajoi moottoripyörällä 369 km/h tutkaan” (vantaansanomat.fi, 2.6.2016) Oikea vastaus: Yleisötapahtuma, jossa pystyi testaamaan ajoneuvonsa huippunopeuden.
”Huoltoasemilla järjetön myyntihitti – suurin osa asiakkaista ostaa tämän tuotteen joka kerta” (mtv.fi, 26.5.2016) Oikea vastaus: kahvi.
”Kurvikuningatar esitteli muotojaan kireässä mekossa – katso kuvat!” -tyylisistä viihdeotsikoista alkanut kilpailu TNS Metrixin ykköspaikasta ojentelee limaisia lonkeroitaan jo ns. vakavaan journalismiin päin. Tässä kohtaa vastuu on ennen kaikkea meillä kuluttajilla.
Tein reilu vuosi sitten päätöksen, että en avaa enää iltapäivälehtien sivuja. Päätös on osoittautunut todella vapauttavaksi. Lehtiä myydään tekemällä tehdyllä pelolla, kateudella ja negatiivisuudella, ja tällaisia asioita kun tuupataan verkkokalvoille jatkuvalla syötöllä, menevät ne ihon alle. Tällaisesta irti päästäminen vaikuttaa psyykeen positiivisesti.
Meillä lukijoilla on voima ja valta ohjata sitä, mihin suuntaan journalismi kehittyy. Mikäli pidämme klikkihuorauksen mittaustilastojen kärkikahinoissa, sitä tulemme myös tulevaisuudessakin saamaan.
(Tätä kirjoittaessani soi Faith No More: The Real Thing)
(Otsikkoesimerkit napattu Facebookin Klikinsäästäjä-ryhmästä)
Jaa tämä artikkeli: