Paha Pastori saarnaa: Kun aasit ratsastavat Jeesuksella
Uskonto on kuin viina: hyvä orja, mutta huono herra.
Sanotaan, että uskominen on jokaisen ihmisen yksityisasia. Monet meistä jopa vaivaantuvat, kun uskominen nostetaan puheenaiheeksi. Tällaiseen reilun viiden miljoonan katajaiseen kansaan mahtuu yhtä paljon uskomuksia kuin on ihmisiä, ja vaikka evankelisluterilainen kirkko on virallinen kirkkoinstanssi, entistä harvempi meistä uskoo samalla tavalla kuin kirkko opettaa.
Mihin tämän yksityisasian raja vedetään Suomessa vuonna 2016? Onko oikein, että yhteisistä asioistamme päättävät henkilöt ovat uskomuksiensa ohjailtavissa ja tehtailevat päätöksiä, jotka pohjautuvat tavalla tai toisella ajatuksiin, joihin HE uskovat tykönään? Asioihin, joita suurin osa kansasta ei edes allekirjoita. Suvivirren perään huutaminen ei nimittäin kerro kasvaneesta uskonnollisuudesta, vaan ennemminkin epätoivoisesta tarttumisesta perinteiden oljenkorteen ja kaipuusta lapsuuteen, jolloin kaikki oli kirkasotsaista ja puhdasta.
Tilaisuudessa on tarkoitus rukoilla Soinin johdolla ja saada talous nousuun Jeesus Nasaretilaisen opeilla."
Mihin se yksityisasian muuten niin tarkoin varjeltu raja katoaa, kun kyse on yhteiskunnallisista asioista? Miksi yksityisestä asiasta tulee pakkojulkinen, kun kyse on uskovista kansanedustajista tai ministereistä sekä heidän edustamistaan agendoista, joihin sekoitetaan sekä politiikkaa että uskontoa?
Iltalehti uutisoi lauantaina 5. maaliskuuta, kuinka neljä kansanedustajaa yli puoluerajojen on kosiskellut kollegojaan osallistumaan ulkoministeri Timo Soinin kapellimestaroimalle rukousaamiaiselle (ovh. 120 €). Tilaisuudessa on tarkoitus rukoilla Soinin johdolla ja tehdä sen avulla Suomesta parempi paikka sekä saada talous nousuun Jeesus Nasaretilaisen opeilla.
Vaikka IL:n uutisen mukaan tilaisuus on poliittisesti ja tunnustuksellisesti sitoutumaton, jokainen tajuaa, että suljettujen ovien takana (medialta pääsy kielletty) pidettävä tapahtuma toimii samankaltaisesti ajattelevien verkostoitumispaikkana, jossa on helppo justeerata yhteisen linjan mukaisia suunnitelmia. Eräänlainen hyvä veli -järjestelmä tämäkin, jossa läpinäkyvyydestä ei ole tietoakaan.
Mitä tulee rukoilemiseen Suomen puolesta: Jumala auttaa heitä, jotka auttavat itseään. On vähintäänkin kornia, että vähäosaisilta sen vähänkin vieneet rukoilevat apua Suomelle. Olisiko aika nousta polvilta, avata ne ristissä olevat kädet ja tehdä jotain konkreettista yhteiskunnan reunamilla elävien eteen? Kun kuitenkin rukoilette, niin kysykääs samalla Jeesukselta, mitä mieltä hän on tällaisesta teatterista.
On aika unohtaa valtiollisten asioiden ja yksityisten uskonasioiden sekoittaminen. Uskominen on yksityisasia. Uskonto on kuin viina: hyvä orja, mutta huono herra.
(Tätä kirjoittaessa soi Faith No More: Sunny Side Up)
Jaa tämä artikkeli: