Paha Pastori saarnaa: Miksi aikuiset levittävät kiusaamisvideota?
Välillä tuntuu siltä, että Ville-Maijalle opetetaan kotona vääränlaista individualismia. Mikä aikuisia oikein vaivaa?
Pari viikkoa sitten jouduin hieraisemaan silmiäni pariinkin otteeseen luettuani Meilahden alakoulun läheisyydessä tapahtuneesta kiusaamistapauksesta, joka levisi kuin pullataikina, mutta lopputulos ei ollut millään mittarilla yhtä herkullinen kuin pitkollinen uunituoretta nisua.
Muun muassa Iltalehti uutisoi, kuinka viisi nuorta poikaa kiusasivat uhriaan ensin uhkailemalla, kunnes tilanne eskaloitui loppujen lopuksi fyysiseen kontaktiin saakka. Uhria lyötiin avokämmenellä kasvoihin. Tapauksessa oli yksi päätekijä muiden yllyttäessä tätä sekä sanallisesti että fyysisesti, mutta myös hyväksymällä tapahtumat ollessaan hiljaa ja tuijotellessaan kengänkärkiään.
Massasta poikkeavan yksilön kiusaaminen ei todellakaan ole mikään uusi juttu. Ihmiset ovat tölvineet toisiaan aikojen alusta lähtien. Veikkaan, että jo se aroin luolamies sai tuta oman osansa, kun metsästysreissulla hommat eivät menneet ns. putkeen.
Vaikka tässä on vuosien varrella viritelty jos jonkinlaista kiusaamisen vastaisia kampanjoita ja tempauksia, välillä tuntuu siltä, että kaikki on ollut vain tuuleen huutamista.
Ymmärrän – mutta en missään nimessä hyväksy – sen, että lapset nahistelevat keskenään ja välillä kiusaavat toisiaan. Joukossa tyhmyys tiivistyy, ja omaa paikkaansa etsivä, itsestään epävarma nuori ajautuu helposti sen vahvimman ja uhkaavimman yksilön taustajoukkioihin. Normaalia lajinomaista käytöstä, joka on normaalia läpi koko eläinkunnan. ”Mieluummin tuo toinen kuin minä.” Mutta…
Vaikka tässä on vuosien varrella viritelty jos jonkinlaisia kiusaamisen vastaisia kampanjoita ja tempauksia, välillä tuntuu siltä, että kaikki on ollut vain tuuleen huutamista. Siitä muun muassa tämä Meilahden tapaus on elävä esimerkki. Vaikka alakoulun rehtori Tero Tatterback tarttui tapaukseen tomerasti heti tuoreeltaan, kiusaamisesta kuvattu video oli päässyt leviämään sosiaalisessa mediassa. Ja nyt tulee se punchline: leviämään aikuisten toimesta.
Afrikkalaisen sananlaskun mukaan tarvitaan koko kylä kasvattamaan lasta, ja viime vuosina meillä on käyty paljon julkista keskustelua siitä, kenen vastuulla lasten kasvattaminen on: koulun vai vanhempien? Onko opettajilla oikeus ojentaa huonosti käyttäytyviä lapsia? Yhtäältä toivotaan, että opettajat puuttuisivat lasten ja nuorten häiriökäyttäytymiseen sekä opettaisivat toisten kunnioittamista, mutta kun näin tapahtuu, vanhemmat ärähtävät ja kansankynttilät saavat osakseen suut ja silmät täyteen vihaista palautetta, kun ovat ”ylittäneet toimintavaltuutensa”. Millaisessa yhteiskunnassa elämme, kun opettajien pitää sivistystyönsä ohella alkaa vielä ojentaa myös aikuisia?
Ainakin tässä kohtaa toteaisin, että ennen kaikki oli paremmin. Opettaja oli auktoriteetti siinä missä vanhempikin."
Näin 70-luvun lapsena uutiset siitä, kuinka opettajat joutuvat sylkykupeiksi puuttuessaan kiusaamistapauksiin ja ojentaessaan häiriköitä, tuntuvat järjettömiltä. Ainakin tässä kohtaa toteaisin, että ennen kaikki oli paremmin. Opettaja oli auktoriteetti siinä missä vanhempikin. Häntä uskottiin ja kunnioitettiin. Tänä päivänä tuntuu siltä, että Ville-Maijalle opetetaan kotona vääränlaista individualismia, joka loppuviimein resonoi negatiivisesti ko. henkilön omaan elämään. Kyllä, sydämen sivistyksen pitäisi lähteä kotoa, joten pitääkö opettajien tehdä sekin työ yleissivistyksen opettamisen ohella? Maksetaanko heille siitä ylimääräistä korvausta?
Kouluvuosi on piakkoin paketissa. Kevätjuhlissa lauletaan Suvivirttä rinnat rottingilla, jonka jälkeen lapset kirmaavat kesälaitumille. Kymmenet ja taas kymmenet lapset ovat odottaneet näitä tulevia kuukausia kuin nousevaa aurinkoa. Eivätkä pelkästään siksi, että pääsevät lukemaan Aku Ankkaa ja makoilemaan riippukeinussa, vaan myös siksi, että pääsevät pois sen ahdistavan ringin keskeltä.
(Tätä kirjoittaessani soi Timo Pieni Huijaus: Jos te vaan seisotte vieres)
Jaa tämä artikkeli: