Paha Pastori saarnaa: Pitääkö artistien toimia roolimalleina?

Paha Pastori saarnaa: Pitääkö artistien toimia roolimalleina?

Sannit, robinit, cheekit ja petrinygårdit eivät voi vierailla jokaisessa kodissa avaamassa sanoituksiaan. Jos antaa lasten fanittaa vanhemmalle ikäryhmälle suunnattua musiikkia, pitää olla valmis hieman opastamaan.


”Miksi sä pyydät fanikuvaa tyttärelles musta Alkossa? Sokka irti - et itse dogaa vissiin? Arvostelet mua juomalauluist, kaksinaismoralismii.”
  – Cheek, Älä pyydä mitään

Kasarivuosien lapset ja nuoret muistanevat Twisted Sister -yhtyeen solistin Dee Sniderin sananvapaustaistelun Parents Music Resource Centeriä ja sitä johtanutta Tipper Gorea vastaan. Gore ja kolme muuta PMRC:n johdossa ollutta naista olivat huolestuneita siitä, kuinka musiikki vaikuttaa lapsiin ja nuoriin, joten he halusivat musiikille samankaltaisen rankkaussysteemin kuin elokuville. Snider, Frank Zappa ja John Denver kokivat tällaisen sensuurin sotivan pahasti sananvapautta vastaan, joten asiasta väännettiin jopa Yhdysvaltain senaatin edessä.

 

Kuinka suurena yllätyksenä tuli, että lapsitähtenä aloittaneet popparit vanhenevat eivätkä enää parikymppisenä halua laulaa ostarilla hengailemisesta?"


Gore ja kumppanit katsoivat, että tukkahevin überseksuaalisesti virittyneet sanoitukset johdattelevan kirkasotsaisen amerikkalaisnuorison kohti helvetin polttavia lieskoja. PMRC:n edustajat kaipasivat takaisin Elviksen aikaista viattomuutta ja halusivat pistää W.A.S.P.:n kaltaiset heavy-yhtyeet pannaan. PMRC:n toimien ja kampanjoinnin vuoksi tänä päivänäkin levyjen kansista löytyy "Parental Advisory" -tarrat, jotka viestittävät vanhemmille riskaabeleista sanoituksista.

Sniderin ja Goren kädenvääntö palautui mieleeni, kun katselin viimeisimmän Sanni-gaten otsikoita. Ottamatta kantaa kyseiseen videokohuun jäin miettimään artistien asemaa. Pitääkö heidän toimia roolimalleina? Kenellä on lopullinen vastuu?

Ennen viimesyksyistä Vain elämää -hittisarjaa Sannia pidettiin vain muutaman hitin ihmeenä, kunnes Sanni näytti ohjelman aikana mistä kana kusee. Ja supersuosio oli valmis, kunnes tuli kappale Että mitähän vittua. Ja siitähän riemu repesi! ”Kuinka nyt Aada, 5, pystyy enää kuuntelemaan Sannia, kun kappaleessa kiroillaan? Kuinka minä selitän lapselleni, mistä on kyse?”

Samaa pöyristymistä oli havaittavissa nettilehtien keskustelupalstoilla ja vauva.fi:ssä, kun aikuisuuden kynnyksellä oleva Robin ei enää tehnytkään pelkästään viattomia skeittitemppuja, vaan kisutteli videolla nätin tytön kanssa. ”Kuinka Robin kehtaa julkaista noin rohkean videon? Eihän meidän Maija voi tuollaista enää katsoa!”

Kuinka suurena yllätyksenä tuli, että lapsitähtenä aloittaneet popparitkin vanhenevat eivätkä enää parikymppisenä halua laulaa ostarilla hengailemisesta? Artisti laulaa niistä aiheista, jotka häntä liikuttavat ja kiinnostavat, eivätkä ne todennäköisesti ole asioita, jotka sopivat perheen pienimmille.

On varmasti söpöä, kun pikku-Jaakko hoilaa perheen grilli-illassa epävireisesti Sokka irti -kappaletta, eikä kukaan korvaansa lotkauta, vaikka kappale kertoo ryyppäämisestä ja bailaamisesta. Sama juttu vaikkapa JVG:n Pienissä häissä -biisin kanssa. Jälkikasvun hassunhauskoja rap-imitaatiota Facebookiin videoidessa harva vanhempi ajattelee, että popmusiikki, ja ennen kaikkea rap, on suunnattu teini-ikäisille ja sitä vanhemmille. Ei niille perheen pienimmille. Heille on omat Fröbelin palikkansa ja muut lapsille sopivilla sanoituksilla laulavat yhtyeet sekä artistit.

Tässä loukkaantujien luvatussa ajassa unohtuu helposti se, että artisti ei voi olla vastuussa siitä, millaista musiikkia lapset kuuntelevat kotonaan. Se vastuu on vanhemmilla, eikä kakkua voi syödä ja säästää. Jos antaa lasten fanittaa vanhemmalle ikäryhmälle suunnattua musiikkia, pitää olla valmis käyttämään muutama minuutti opastamiseen ja kertomaan, mistä kyseinen kappale kertoo. Eikä paniikinomaisesti sälyttää vastuuta artistien hartioille ja syyttää heitä taiteensa tekemisestä. Sannit, robinit, cheekit ja petrinygårdit kun eivät voi vierailla jokaisessa kodissa avaamassa sanoituksiaan.

(Tätä kirjoittaessani soi Twisted Sister: We’re Not Gonna Take It)

Jaa tämä artikkeli: