Paha Pastori saarnaa: Rakasta, mutta sääntöjemme mukaan
”Avioliiton perusta ei ole siinä, että ihminen pitää toisesta.” Anteeksi, mutta mitä helvettiä mä luin, oli ensimmäinen reaktioni, kun selasin MTV3:n uutista lääkäri, kansanedustaja Päivi Räsäsen ja hänen miehensä teologian tohtori Niilo Räsäsen uudesta kirjasta Mistä on kysymys? Avioliitto.
Suomen Fred Phelps ja Margie Simms jatkavat äärikonservatiivisella linjallaan. Vaikka tasapuolisuuden nimissä täytyy myöntää, että lainaus on irrotettu kontekstistaan, enkä kyseistä opusta ole vielä lukenut, harvoin tulee luettua yhtä kylmäsydämistä sitaattia, josta on kristillisyys kaukana. Eli kaikki te, jotka olette menneet tai haluatte mennä naimisiin rakkaudesta: olen pahoillani, rakennatte kaiken väärälle pohjalle.
Luettuani Maikkarin jutun, toinen ajatukseni oli, kuinka eroakirkosta.fi:n palvelimet huutavat jälleen punaisena ihmisten rynnätessä koneilleen täyttämään erohakemusta ja protestoimaan kirkkoa vastaan. Mikä on sikäli sääli, sillä Räsästen henkilökohtaisilla mielipiteillä on yhtä paljon tekemistä kirkon virallisen linjan kanssa kuin ISIS-liikkeellä islamin kanssa. Missä vaiheessa kristillisdemokraattien kansanedustajasta on tullut kirkon virallinen äänitorvi? Ei missään.
Päivin ja Niilon opetukset olisivat olleet valideja takavuosien Euroopassa, jolloin avioliitto oli kahden perheen välinen taloudellinen sopimus. Perheen lapset naitettiin keskenään, jotta omaisuus pysyi tutuissa näpeissä. Siinä ei paljon ollut rakkaudella sijaa, kun puhuttiin hevosista, lampaista ja lehmistä.
Räsästen mukaan aikamme kehityssuunta pyrkii irrottamaan sukupuolen käsitettä ihmisen biologiasta. Päivi, sinähän olet lääkäri, korkeasti koulutettu ihminen, jonka pitäisi ymmärtää ihan jo ammattisi ja koulutuksesi puolesta, että ihmisen seksuaalinen identiteetti ei ole sidottu siihen mitä jalkojen välissä heiluu tai ei heilu.
”Avioliiton luovuttamaton perusta sitä vastoin on miehenä ja naisena olemisessa.” Yalen yliopiston professori John Boswell kirjoittaa vuonna 1994 ilmestyneessä kirjassaan Same-Sex Unions in Premodern Europe kuinka sekä ortodoksinen että katolinen kirkko vihkivät miespareja liittoihin samaan tapaan kuin heteropareja. Näistä vihkiriiteistä luovuttiin 1300-luvulla, jonka jälkeen samaa suhteista sukupuolta olevan henkilön kanssa tuli syntiä kirkon edessä.
Vaikka osalle kansasta kaikille kuuluvat samat oikeudet ovat vain punavihersuvakkien horinoita, Räsästen epätoivoisesti jankkaamalle vanhatestamentilliselle änkyräkristillisyydelle ei ole sijaa enää vuonna 2016. Kun uskotaan toista tuhatta vuotta sitten paimentolaisheimojen raapustamiin tarinoihin kirjaimellisesti ja unohdetaan Jeesuksen opettaman kaiken voittavan rakkauden sanoma, otetaan oikeus luokitella ihmiset syntisiin ja synnittömiin omiin käsiin. Käsittääkseni se oli jonkun meitä suuremman hommaa.
Jos vedetään uskonnollinen verho sivuun ja ajatellaan rationaalisesti, Raamattu on oman aikansa tuotos, jonka ovat kirjoittaneet satoja vuosia sitten eläneet ihmiset. Isoon kirjaan kanonisoidut kirjoitukset palvelivat sen ajan kirkon agendaa, joka ei päde vuoden 2016 Suomessa.
Mikäli evankelisluterilainen kirkko haluaa edelleen pitää kattonsa korkealla ja seinät leveällä, sen pitää tehdä selkeä irtiotto Räsästen kaltaisiin agitaattoreihin, jotka ovat täysin unohtaneet lähimmäisen rakastamisen ja sen paljon puhutun armon.
Ai niin, Päivi ja Niilo, oliko alun sitaatti suunnattu vain seksuaalivähemmistöille vai kaikille? Jos kaikille, haluaisin tietää, pidittekö toisistanne, kun päätitte solmia avioliitonne?
(Tätä kirjoittaessani soi Oasis: Stand By Me)
Jaa tämä artikkeli: