Paha Pastori saarnaa: Sääntö-Suomi on kuin Pohjois-Korea
Muualla maailmassa kansalaiset nousevat päätöntä kusettamista vastaan autojen palaessa, mutta härmässä tyydytään kiroilemaan ja ihmettelemään sosiaalisessa mediassa.
Suomi on sääntöjen ja rajoitusten luvattu maa. Euroopan Pohjois-Korea, tavataan sanoa.
Katajainen kansamme on koko historiansa ajan ollut jonkun muun ikeen alla, joten pikkuvelisyndrooma on pultattu geeniperimäämme. Milloin olemme olleet Ruotsin vallan alaisena, milloin pokkuroineet Venäjän suuntaan niin että nenä viistää maata. Nyt olemme osa kollektiivia nimeltään EU, emmekä vieläkään ole omillamme. Tuskin olemme enää koskaan.
Eduskuntatalon edessä järjestettävät mielenosoitukset liikuttavat vain muutamia kymmeniä ihmisiä, ja heitäkin katsotaan kuin lääkkeensä ottamatta jättäneitä avohoitopotilaita."
Tämä alisteisuus muihin nähden on taottu niin tiukaksi osaksi mielenlaatuamme, että täällä kuvitellaan, ettei yksittäinen kansalainen osaisi toimia ilman ylhäältä päin tulevaa ohjeistusta. Kaipaammeko kansana isomman veljen ohjaavaa kättä, ettemme nyt varmasti ohjautuisi kaidalta polulta sinne lavealle tielle? Vaikka suurin osa kansasta on tapauskovaisia, pettuleipäluterilaisuus ja sen nöyrän hiljainen asenne jatkaa elämistään sukupolvelta toiselle.
Uskoisin, että Suomessa on maailmanlaajuisessa mittakaavassa mielenkiintoinen mentaliteetti: suomalaisilla on erikoinen tapa yhtä aikaa sekä rakastaa että vihata ylhäältä tulevaa ohjaamista. Samalla kun vasen käsi kirjoittaa keskustelupalstoille sääntelyä purnaavia viestejä, oikea käsi näpyttelee nimikirjoitusta kansalaisadressiin, jossa vaaditaan jonkun kieltämistä tai rajoittamista, koska karmea uhkakuva.
Suomalaisten hiljaa itsekseen puhiseva nöyryys virkamieskoneiston edessä on järkyttävää katsottavaa. En kannusta ketään anarkiaan, mutta mietitäänpä hetki.
Muualla maailmassa kansalaiset nousevat päätöntä puljaamista ja kusettamista vastaan autojen palaessa, mutta härmässä tyydytään kiroilemaan ja ihmettelemään sosiaalisessa mediassa sekä nettilehtien keskustelupalstoilla. Eikä sellaisella yhteiskuntaa muuteta.
Onko meidät kansalaisina kuohittu jo niin pahoin, ettemme edes uskalla tehdä mitään? Eduskuntatalon edessä järjestettävät mielenosoitukset liikuttavat vain muutamia kymmeniä ihmisiä, ja heitäkin katsotaan kuin lääkkeensä ottamatta jättäneitä avohoitopotilaita. Sosiaalidemokraattinen tasapäistäminen on jättänyt syvät jäljet.
Miksi Suomessa ei toteuteta kansalaisten autonomisuutta valtioon nähden? Onko todellakin niin, että meillä lähtee lapasesta, mikäli meille annetaan liikaa siimaa? Pistämmekö areenat palamaan ja jälkikasvumme tulevaisuus tuhoutuu, jos sen oluen voisikin juoda urheilutapahtuman katsomossa? Tai jos sen ravintolan perustaminen olisikin hieman helpompaa ilman loputonta hakemus- ja anomusviidakkoa sekä ainaisia tarkastuksia? Miksi täällä ei luoteta siihen, että aikuiset, oikeustoimikelpoiset ihmiset osaisivat tehdä ratkaisuja elämänsä suhteen?
Yhteiskunta on ihmistä varten, ei ihminen yhteiskuntaa varten. Suomalainen, älä ole lammas!
(Tätä kirjoittaessani soi Stone Sourin Threadbare.)
Jaa tämä artikkeli: