Paha Pastori saarnaa: Suomi jää jalkoihin, koska ”aina on tehty niin”
Sunnuntai pyhäpäivänä on reliikki menneisyydestä. Kautta maailman se on viikonpäivä muiden joukossa. Lopetetaan epätoivoinen ripustautuminen takavuosien säännöksiin.
Helsingissä herättiin muutama päivä sitten ikävään yllätykseen, kun rakas pääkaupunkimme oli notkahtanut Monoclen arvostetussa kaupunkilistauksessa useamman pykälän alaspäin.
Monocle listaa vuosittain 25 parasta kaupunkia asua ja elää. Viime vuonna Helsinki oli sijalla kahdeksan, kun taas vielä vuonna 2013 Suomen suurin kaupunki komeili pronssisijalla. Tänä vuonna lunta tuli tupaan niin, että virkamiesten huonot tupeet pyörähtivät ympäri: Helsinki löytyy sijalta 12.
Ei sekään ihan surkea sijoitus ole, kun mietitään, millaisia metropoleja ennen Stadia löytyy: Tokio (1.), Berliini (2.), Sydney (8.) ja Tukholma (10.). Ja Helsingin vanavedestä löytyy sellaisiakin upeita matkailukohteita kuin Hong Kong (18.), Amsterdam (21.) ja Barcelona (19.).
Rakkaan kaupunkimme sijoitusta ei tarvitse missään nimessä hävetä, mutta miksi Helsinki putosi listalla noinkin monta pykälää?
Haluammeko luoda työpaikkoja niitä kaipaaville vai jätämmekö mieluummin ihmiset pyörittelemään peukaloitaan ja syrjäytymään koteihinsa?
Syitä on varmasti useita, mutta yksi päällimmäisiä on byrokratia, jonka joka puolelle ulottuvat lonkerot näkyvät jo ulospäin. Vaikka hallitus levittelee korulauseita sääntelyn purkamisesta, on totuus toinen. Mitä meillä on tarjota itsellemme tai kaupunkiin saapuville turisteille, jos muutos vapaampaan ja sitä kautta helpompaan yhteiskuntaan kestää vuosikausia? Sitä odottaessa Helsingin viehätys asuinkaupunkina ja matkailukohteena rapistuu vuosi vuodelta. Kaupunginhan (ja valtion) pitäisi olla asukkaitaan varten, ei toisinpäin.
Ay-liikkeen nokkamiehet ja -naiset, suojatyöpaikoiltaan operoivien virkamiesten armeija ja kerrostalokyttääjien mafia pitävät kyllä huolen siitä, että jokaista pilkkua noudatetaan tarkasti ja kyseenalaistamatta, koska säännöt, ja aina on tehty näin. Vaikka maalaisjärki kertoo, ettei tällaisessa ole mitään järkeä, tuntuu siltä, että meillä on sisäänkoodattu tarve tai pelko jarruttaa kaikkea muutosta, oli se kuinka perusteltua tahansa.
Nykyään yhden tiistai tai keskiviikko on toisen sunnuntai."
Jari Sarasvuo twiittasi muutama päivä sitten osuvasti: ”Kaupan aukioloaikojen vapauttaminen loi 2 500 uutta työpaikkaa. Puolessa vuodessa. Tätäkö piti vastustaa?” Tuoreessa muistissa on, kuinka muun muassa PAM:n ökypalkatut pamput vastustivat vapauttamista vähätellen sen positiivisia vaikutuksia kaupan alaan ja sitä kautta yhteiskuntaan. Argumentoinnissa unohdettiin autuaasti se, että nopeasti muuttuvassa maailmassa myös meidän pitää siirtyä nykyaikaan ja pystyä palvelemaan jokaista potentiaalista asiakasta. Ja katso, maa ei avautunutkaan ja nielaissut Suomea syvyyksiin.
Samankaltaista keskustelua käydään nyt, kun puhutaan sunnuntailisien poistamisesta. Ay-liike vastustaa, luonnollisesti, kun taas muun muassa Suomen yrittäjät puoltaa. Ymmärrän molempia osapuolia, mutta STTK:n Antti Palolan sanat ”jos työn teettäminen nykykorvauksilla ei kannata, jääkööt se tekemättä”, ovat vastuuttomia.
Sunnuntai pyhäpäivänä on reliikki menneisyydestä. Kautta maailman se on viikonpäivä muiden joukossa. Nykyään yhden tiistai tai keskiviikko on toisen sunnuntai. Stadilaisten ja kaupunkiin tulleiden turistien pyöriessä rahatukkojen kanssa aution pääkaupungin kaduilla etsimässä sitä yhtä avoinna olevaa ravintolaa, voimme mennä itseemme ja miettiä, kasvattaako epätoivoinen ripustautuminen takavuosien säännöksiin kaupunkimme viihtyvyyttä tai taloutta? Haluammeko luoda työpaikkoja niitä kaipaaville vai jätämmekö mieluummin ihmiset pyörittelemään peukaloitaan ja syrjäytymään koteihinsa?
(Tätä kirjoittaessa soi Gracias: Hki)
Jaa tämä artikkeli: