Paha Pastori saarnaa: Tippa tappaa ja ämpäriin hukkuu

Paha Pastori saarnaa: Tippa tappaa ja ämpäriin hukkuu

Niin suurta ongelmaa ei ole, etteikö se pahenisi viinaa juomalla. Eikä niin iloista juhlaa ole, etteikö se voisi mennä perseelleen viinan avulla.


Vaikka sukuni on täynnä alkoholisteja, kuten niin monen muunkin suomalaisen, olen hyvinkin vapaamielinen mitä tulee suomalaiseen alkoholipolitiikkaan.

Mielestäni Alkon monopoli pitäisi purkaa. Kansalaisilla pitäisi olla mahdollisuus ostaa viininsä ruokakaupasta. Kun alkoholilain muutoksista ilmoitettiin loppukeväästä, katsoin listaa tyytyväisenä. Ehkä aikuisten holhoaminen vähenee. Kohti Eurooppaa mennään, vaikka emme ainakaan vielä osaa juoda ns. eurooppalaisen sivistyneesti.
 

Suomalaisten huonoista juomatavoista syytän edesmennyttä kansantaiteilija Irwin Goodmania."


Se on joko nolla tai sata. Oli iloa tai murhetta. Siinä on juomisemme karrikoidusti pähkinänkuoressa. Juomiskulttuuristamme kertoo paljon se, että Hectorin tehtyä Juodaan viinaa -kappaleensa pilkkalauluksi juomatavoillemme, siitä on kansan syvissä riveissä tullut ryyppäämistä ihannoiva tunnuslaulu, joka raikaa karaokebaareissa ympäri härmää.

Suomalaisten huonoista juomatavoista syytän edesmennyttä kansantaiteilija Irwin Goodmania. Hän edusti umpimielistä rappioromanttista keskikaljasuomalaisuutta, joka edelleen jättää jälkeensä rikkoutuneita perheitä ja hajotettuja tulevaisuuksia. Goodman, halusi tai ei, teki juoppoudesta ihailtavaa ja jotain tavoittelemisen arvoista.

”Ei tippa tapa ja ämpäriin ei huku/Kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan!” Ja tällaisella sloganilla paukapäät pitkin Suomea puolustelevat ryyppäämistään. Tiedoksenne: kyllä tappaa ja kyllä hukkuu. Siitä on esimerkkinä mm. Goodmanin itsensä kohtalo.

Vietämme odotettua keskikesän juhlaa, mittumaaria. Niin iloista juhlaa ei olekaan, etteikö se menisi viinan avulla pilalle. Joka juhannus, erilaisista kampanjoista ja suoranaisesta paasaamisesta huolimatta, järvistä naarataan hukkuneita. Vuonna 2015 juhannuksena hukkuneita oli ”vain” kolme kappaletta. Nyt nämä ihmiset ovat numeroja tilastossa. Eivät enää isiä, äitejä, veljiä tai siskoja.
 

Nyrjähtäneitä nilkkoja, sijoiltaan menneitä polvia ja muita telottuja ruumiinosia ei jaksa enää edes laskea."


Olen työskennellyt yli 20 vuotta portsarina. Ihmisten humalainen toikkaroiminen kylmää välillä sydäntä. Vuosien aikana olen muutamaan otteeseen todistanut, kuinka humalainen ihminen juoksee suoraan taksin alle. Nähnyt, kuinka kännisen asiakkaan jalat eivät kannakaan ja painovoima vetää ihmisen läpi lasioven. Paikkaillut jyrkkiä portaita alas pyörineen, runsaasti sihijuomaa nauttineen asiakkaan päätä ambulanssia odotellessa. Nyrjähtäneitä nilkkoja, sijoiltaan menneitä polvia ja muita telottuja ruumiinosia ei jaksa enää edes laskea.

Tällaiset ovat fyysisiä vammoja, joista suurin osa aikuisista paranee paikkaamisella ja levolla, mutta monille perheen pienimmille juhlapäivät ja vanhempien harrastama viinan kanssa läträäminen jättää ikuisen jäljen. Joko henkisen tai fyysisen.

Sadat ja taas sadat lapset eri puolilla Suomea odottavat tätäkin juhlapyhää kaksinaisissa tunnelmissa; on kivaa viettää perheen yhteistä aikaa aina siihen saakka, kunnes isä ja äiti ovat sössötyskunnossa.

Jo vuosikausia on puhuttu siitä, jopa lasten itsensä kertomana, kuinka humalainen aikuinen pelottaa lapsia. Miksi siitä ei oteta opiksi? Onko se korkin pitäminen kiinni alkuillan ajan niin helvetin vaikeaa?

Juokaa vastuullisesti! Hyvää juhannusta!

(Tätä kirjoittaessani soi Dj Jazzy Jeff & The Fresh Prince: Summertime)

Jaa tämä artikkeli: