Paha Pastori saarnaa: Todellinen välittäminen punnitaan teoissa
Kukaan meistä ei selviä yksin, vaan kaikki tarvitsevat lähimmäisten tukea. Siihen eivät riitä klikkaukset somessa.
Uutta kirjaa työstäessäni haastattelin erästä naista, jonka kanssa päädyimme puhumaan elämästä ja vastoinkäymisistä. Kysyessäni naiselta, katuuko hän mitään tekemiään ratkaisuja, hän vastasi ykskantaan, että ei. Hänen mukaansa kaikki erheet ja virheet ovat olleet pakollisia asioita tällä elämän mittaisella polulla. Ne ovat johtaneet hänet nykyiseen, kohtuullisen onnelliseen pisteeseen.
Jäin miettimään sitä, kuinka itsekäs ja (ylemmän) keskiluokan ajattelumalli tällainen on. Samaa on nimittäin aika vaikea myydä Helsingin rautatieasemalla Tapio-pullosta pitkää huikkaa ottavalle, vuosia työttömänä olleelle, pahasti alkoholisoituneelle Repelle, joka on ollut ilman vakituista asuntoa viimeiset viisi vuotta. On helppoa miettiä muutamia otettuja sivuaskeleita ja todistella itselleen sekä muille niiden kuuluneen ennaltamäärättyyn kokonaissuunnitelmaan, kun elämän kehykset ovat ehjät.
Suomessa kaikilla on samankaltaiset mahdollisuudet menestyä elämässä - - jokainen vähänkään silmiään auki pitävä tietää sen olevan silkkaa potaskaa."
Vaikka sanotaan, että Suomessa kaikki aloittavat periaatteessa samalta viivalta ja että kaikilla on samankaltaiset mahdollisuudet menestyä elämässä, jokainen vähänkään silmiään auki pitävä tietää sen olevan silkkaa potaskaa. Näin saattoi olla muutama vuosikymmen sitten, mutta mahdollisuudet ponnistaa parempaan elintasoluokkaan käyvät vuosi vuodelta haastavammaksi. Siitä hallitus ja sen tekemät ratkaisut pitävät huolen. Sanotaanko näin: tulevaisuuden sukupolvia ei käy kateeksi.
Hyväosaiset ripittävät helposti elämän koulimia liian vähäisestä yrittämisestä ja periksi antamisesta. Kun itsellä asiat ovat kunnossa, sokeudutaan muiden vaikeuksille, kunnes lyhyt tikku osuu omalle kohdalle. Katsomosta on aina helppo huudella neuvoja kanssaihmisille tietämättä, millaisista taustatarinoista yhden henkilön nykytilanne koostuu. Kun itsellä on kaikki hyvin, useasti muututaan kyynisen kylmäksi ja unohdetaan, että muutama väärä ratkaisu saattaa ajaa henkilön kurssin kohti ojaa, vaikka elämäntilanne olisi ollut kuinka kohdallaan. Tarinoita, joissa elämä kohtelee kovalla kädellä, on tämän päivän Suomi väärällään. Kuka tahansa meistä voi syrjäytyä ja tarvita lähimmäisen tukea.
Empaattisuus ja mukana eläminen on ulkoistettu sosiaaliseen mediaan, jossa on kätevää muutamalla klikkauksella näyttää omalle viiteryhmälle ”katsokaa, minäkin välitän!” Todellinen vastuun kantaminen ja solidaarisuus punnitaan teoissa, ei sanoilla ja klikkauksilla. Kukaan meistä ei selviä elämästä ja sen heittelyistä yksin. Suomi tarvitsee enemmän yhteisöllisyyttä, vähemmän oman napaan tuijottamista.
(Tätä kirjoittaessani soi Temple of the Dog: Hunger Strike)
Jaa tämä artikkeli: