Paha Pastori saarnaa: Vihan siemen kylvetään epävarmuuteen
Syrjäytynyt nuori on äärijärjestölle helppo saalis. Juuri siksi yhteiskunnan tulisi pitää heistä parempaa huolta.
Tellus on nyt turvallisempi paikka elää kuin koko ihmiskunnan historian aikana. Tällaista faktaa on tavallisen ihmisen kuitenkin vaikea sulattaa, kun ei mene viikkoakaan, etteikö jostain päin maailmaa raportoitaisi tragedioista. München, Pariisi, Orlando, Nizza, Bagdad, Ankara ja niin edelleen.
Katselemme uutisia epäuskoisina. Media on kärppänä raportoimassa siitä, kuka teki mitä ja missä sekä minkä järjestön nimissä. Jos ja kun otsikkoon saadaan upotettua minkä tahansa ääriliikkeen nimi, klikkauksia sataa sekä kyseisen julkaisun että kyseisen organisaation laariin. Tilanne on molemmille win-win. Julkaisut saavat haluamansa ja tarvitsemansa klikit kiihkoilijoiden saadessa toiminnalleen sekä rekrytoinnilleen elintärkeää huomiota.
Islamistinen ääriliikehdintä on 2010-luvun uutisvirralle sama, mitä äärioikeisto oli 1990-luvun lama-Suomen medialle. Molemmat työllistivät toimittajia ja kiinnostivat syrjäytyneitä nuoria. Kun 1990-luvulla äärioikeisto kosiskeli riveihinsä työttömiä ja syrjäytyneitä teinejä sekä nuoria, joiden tulevaisuuden näkymät olivat harmaat, 2010-luvun monikulttuurisessa yhteiskunnassa skiniliikkeen rinnalle on muutaman vuoden aikana noussut islamin nimissä toimiva äärijärjestö. Oja ja allikko.
Molempia liikkeitä yhdistää se, että ne haalivat joukkoihinsa pääasiallisesti elämän päähän potkimia, syrjäytyneitä nuoria, joille luvataan yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, jolloin aivopeseminen on helppoa kuin heinänteko. Ja kaikki luvataan tarjota kuin Manulle illallinen, kunhan vain kuvitteellinen yhteinen vihollinen raivataan ensin tieltä.
Molempia liikkeitä yhdistää myös se, että ne mukamas puolustavat oikeita uskonnollisia arvoja, vaikka kummallakaan äärilaidalla ei ole mitään tekemistä oikean kristillisyyden tai islamin kanssa. Molemmat tulkitsevat pyhiä kirjojaan kuin piru Raamattua, ja lopputulos on luettavissa päivän lehdestä, kun väkivaltaisuuksien tekijöiden perheenjäsenet päivittelevät, kuinka ”eivät koskaan uskoneet kiltin pojan tekevän jotain tällaista”.
Elämässään hukassa olevat ja kaikelle katkerat ihmiset ovat oivallinen pelto, johon vihan siemen on helppo kylvää. Olivat he sitten lähiöiden unohdettuja nuoria, joille ainoa valo tunnelin päässä on vastaantulevan metron etulamppu tai vuosia koulukiusattuja, jotka haluavat tuntea koston ja veren maun suussaan.
Ihminen on laumaeläin, joka haluaa tulla hyväksytyksi osaksi isompaa joukkiota. Ei tarvitse olla kummoinenkaan keittiöpsykologi voittaakseen vailla toivoa olevat, vaikutuksille alttiit yksilöt puolelleen ja vakuutelllakseen heidät viemään agendaa eteenpäin. Oli se sitten kuinka vääristynyt tahansa. Esimerkkejä on maailman sivu täynnä.
Totta kai ensisijainen vastuu tekemistään oikeista ja vääristä valinnoista on yksilöllä, mutta yhteiskuntana meidän tulisi kannatella heikoimpia jäseniämme. Jos nuoret ovat tulevaisuus, mutta meillä ei ole tarjota heille kuin epävarmuutta, millainen on tulevaisuutemme?
Jaa tämä artikkeli: