Kuva: Anthony Ubaud
Pahan Pastorin mielestä ihminen on maailman syöpä
Portsari Teemu Potapoff aloittaa Valomerkin uutena kolumnistina. "Paha Pastori" ei aio arkailla saarnoissaan.
Teemu Potapoffin elämään kuuluu tällä hetkellä ”paljon duunia, paljon treeniä”.
”Ovella olen edelleen viikonloput niin kuin 20 vuotta tähänkin asti – paukkupakkasissa pitkät kalsarit ja lämpösukat jalassa.”
Ovimiehen hommia Potapoff paiskii varsinainen päätyönsä ohella. Joulukuussa Potapoff jätti pestinsä Nelonen Mediassa ja siirtyi päätoimittajaksi helsinkiläiseen monituotantoyhtiöön. Viime vuonna julkaistiin hänen kirjoittamansa, portsareista kertova Yön sankarit -kirja, ja uusi kirjahanke on jo vireillä. Tämän vuoden alusta Potapoffin eli "Pahan Pastorin" kolumneja voi lukea Valomerkissä.
Paha Pastori -nimitys juontaa juurensa vuoteen 2004. Henkeen ja vereen räppimieheksi tunnustautuva Potapoff pyydettiin tuolloin mukaan Rähinän tallissa nauhoittaneen Kapasiteettiyksikön levylle.
”Usko parempaan -levyllä olleella biisissä nimeltä Saarna on mukana Paha Pastori. Kaivoin tuon aliaksen nyt tähän mukaan.”
”En kaivele statistiikkaa – ketä se kiinnostaa?”
Potapoff näkee tulevat Pahan Pastorin tekstit mieluummin pakinoina kuin blogikirjoituksina.
”Jokainen, ja jokaisen mutsi, voi nykyään olla bloggari, joten haluan tällaisessa asiassa pitää kiinni eräänlaisesta vanhakantaisuudesta ja kirjoittaa pakinoita – vaikka olenkin liberaali ihminen.”
Pahan Pastorin käsittelyyn päätyvät aiheet liikkuvat kirjoittajan mukaan maan ja taivaan välillä. Tekstissä voidaan puida ravintolamaailmaa ja -alaa ja sen rajoittamista tai yhtä hyvin ihmisten käyttäytymistä sosiaalisessa mediassa.
”Kirjoitan mielelläni asioista 'isoin kirjaimin', mutta maalaisjärki mielessäni. En ala kaivaa mitään statistiikkaa mistään – ketä se kiinnostaa?”
Jokainen, ja jokaisen mutsi, voi nykyään olla bloggari.
Potapoff uskoo, että ihmiset haluavat lukea vahvoja perusteltuja mielipiteitä, eikä hän pelkää provosoida lukijoitaan.
”Toivoisinkin, että ihmiset kommentoisivat ja ottaisivat vähän tulta teksteistä – että saisin ihmiset puhumaan aiheista. Jos niin käy, ja tunteita herää, on se merkki siitä, että jotain on tehty oikein. Hyvällä lykyllä saa jonkun ajattelemaan asiaa uudella tavalla.”
Potapoff näkee, että kirjoitetulla tekstillä on aina omanlaisensa vaikutus ihmisiin. Usein blogeja ja nettipakinoita luetaan vaikkapa bussissa tai metrossa istuessa matkalla töihin tai kotiin.
”Elämme suoritusyhteiskunnassa, jossa pitää juosta pää kolmantena jalkana paikasta toiseen. Nuo matkat ovat juuri niitä rauhoittumisen hetkiä, jolloin ainakin itse saatan jäädä kelailemaan jotakin asiaa. Toivoisin, että noissa tilanteissa jengi löytäisi kirjoituksiani ja niiden myötä jotakin uusia ajatuksia itseensä ja elämäänsä.”
”90 prosentilta pitäisi takavarikoida kone”
Potapoff viettää aikaa ja tekee paljon töitä verkossa. Vaikka hän haluaakin ehkä provosoida teksteillään, hän itse mielellään välttyisi tuohtumasta surffaillessaan. Mutta ei onnistu: usein nettikirjoittelu saa hänet näkemään punaista.
”Mielestäni 90 prosentilta suomalaisista pitäisi takavarikoida kone ja panna se jonkinlaisen alkolukon tai interweb-ajokortin taakse. On aivan käsittämätöntä, miten ihmiset omalla nimellään ja kasvoillaan suoltavat uskomatonta paskaa nettiin, joka ei unohda sinne julkaistuja kirjoituksia ikinä!"
Potapoff neuvookin, että ennen ajatustensa nettiin oksentamista kannattaisi miettiä, sanoisiko samat asiat ihmiselle kauppa- tai pankkijonossa.
”Mielestäni tuo on hyvä sordiino siihen, mitä netissä saa ja voi sanoa. Kovin moni ei tajua, mitä tarkoittaa nettietiketti. Ja aivan oma tarinansa on medialukutaito.”
”Aikamme tulee täyteen, ja se on tälle pallolle hyväksi”
Kuluttajana Potapoff määrittelee itsensä ennemmin vastuulliseksi kerskaversioksi kuin ituhipiksi. Silti hänen näkemyksensä ihmiskunnan tulevaisuudesta on melko tyly.
”Ihminen on maailman syöpä ja pilaa tämän maapallon. Kuvittelemme olevamme jotenkin juutalais-kristittyyn ajattelutapaan juontaen luomakunnan kuninkaita. Mutta sitä emme todellakaan ole! Raamatulla perustellaan oikeutta lahdata ja ajaa sukupuuttoon eläimiä - rahan varjolla. Mutta rahaa ei voi syödä. Vakaasti uskon, että meidän aikamme tulee täyteen täällä, ja se on tälle pallolle hyväksi - eikä kukaan tai mikään jää kaipaamaan.”
Elämä on hieno asia, kun siitä ei ota mitään stressiä.
Teologiaa opiskellut Potapoff määrittelee suhteensa kirkkoon lämpimäksi, mutta etäiseksi. Hänellä ei ole suhdetta uskontoon, vaan uskoon.
”En ole käynyt kirkossa enkä jumalanpalveluksissa aikoihin. Toisaalta en koe sitä itselleni välttämättömyytenä. Toki voi olla, että jonain päivänä innostun.”
Pahan Pastorin – ja Potapoffinkin – mielestä kirkon pitäisi uudistua paljon.
”Ymmärrän että halutaan kunnioittaa Jumalaa, Jeesusta ja Pyhää Henkeä ja säilyttää tietyt juhlallisuudet, mutta turhaa jäykistelyä pitäisi karsia.”
Uskontoa ja uskoa Potapoff haluaa kolumneissaankin tutkailla sen kautta, kuinka ihminen kohtelee ympärillään olevia.
Ja kaikesta huolimatta hänen mielestään elämä on – kuten laulussa sanotaan - ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.
”Elämä on hieno asia, kun siitä ei ota mitään stressiä. Nykyhetkikin menee pilalle ja valuu hukkaan, jos etukäteen jo murehtii jotakin, mihin ei voi vaikuttaa. Itse mieluummin annan virran viedä ja sanon erilaisille haasteille kyllä. Haluan vanhainkodissa olla ennemmin se, joka kertoo juttuja kuin hän, joka niitä kuuntelee – tai joutuu niitä keksimään. Koen elämän seikkailuna, jossa on siistiä päästä tekemään ja kokeilemaan monenlaista.”
Jaa tämä artikkeli: